Erilainen piparkakkutalo

tiistai 22. joulukuuta 2009

Ystävämme tulivat käymään ja toivat mukanaan myös illan ohjelmanumeron tykötarpeineen, nimittäin piparkakkutalon.

Tuloksena yhteisvoimin ja jouluisessa hengessä toteutettu hieman erilainen piparkakkutalo, jota voisi asukkien puolesta ajatella julkkisten tosi-TV piparkakkutaloksi. Ikkunoista ja katolta kurkistaa mm. Jose Mourinho, Frank Lampard, Kirka, Pamela, Sigur Ros, Alexander Stubb...



Näiden outojen kuvien ja tunnelmien kera toivottelen kaikille rauhallista ja ruokaisaa joulua. Joululaatikot ja rosolli odottavat, kyllä niitä onkin taas odotettu vuosi!

Minulta minulle

tiistai 22. joulukuuta 2009

Lahjojen antaminen ja saaminen on kivaa. Joululahjoja voi antaa myös itselle. Se on hyvin hauskaa ja kätevää, sillä sillä tavalla ainakin saa juuri sitä, mitä on toivonutkin.

Posti kantoi eilen kotiin Bookplussasta minun minulle itselleni tilaamani joulupaketin. Paketista löytyi kaksi ihanaa kirjaa, Ihanat mekot ja tunikat ja Löytöjen koti.


Ihanat mekot ja tunikat
-kirjasta olen kuullut monenlaisia mielipiteitä: toisten mielestä se on väritön ja täynnä muodottomia kaapuja, toisten mielestä ihana ja inspiroiva. Itse lainasin kyseisen kirjan pari viikkoa sitten kirjastosta ja totesin saman tien, että tämä on saatava omaksi. Tällaiselle mekkoihmiselle ja muiden mekkojen ohessa myös löysien mekkojen ystävälle (ne saa aina kiristettyä vyöllä, jos ei halua työkavereiden ja anopin epäilevän, että olet raskaana) kirja on todella inspiroiva. En voi olla miettimättä, kuinka helppoa olisikaan tehdä mekkoja itse, saisi juuri sen värisen ja mallisen kuin haluaisi. Ommellut olen tosin viimeksi yläasteen käsityötunnilla, mutta ei kai se nyt niin vaikeaa voi olla :)

Löytöjen koti on puolestaan yksi tämän vuoden kauneimmista sisustuskirjoista. Se edustaa juuri sellaista tyyliä, millaisen haluaisin oman kotini olevan: kirkkaita värejä ja valkoista, erilaisten printtien ja kuvioiden yhdistelmiä, kirpputorilöytöjä ja antiikkihuonekaluja yhdessä modernien huonekalujen kanssa.


Jos jokin asia kirjaostoksieni perusteella käykin selväksi, niin se, että pidän vastakohdista. Löysät (tarpeeksi lyhyet) mekot ovat kivoja, koska tiukkoihin housuihin tai sukkiksiin yhdistettynä ne luovat mielenkiintoisen kontrastin. Sisustuksessa kontrastit ovat yhtälailla mielenkiintoisia. Ehkä joskus opinkin yhdistelemään keskenään erilaisia asioita ja tyylejä. Vielä en ole ihan tarpeeksi rohkea.

Ohi on, nimittäin jouluinen korttisota!

sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Huh, taas on jokajouluinen korttiruljanssi ohi. Kaksi päivää siihen korttien väkertämiseen meni, vaikka yritin pitää mallin mahdollisimman yksinkertaisena. Josko sitä vaikka ensi vuonna lähettäisi kaupasta ostetut kortit...

Joulukorttien lähettämisessä kovin homma ei kuitenkaan ole se askartelu tai kirjoittelu, vaan ihmisten osoitteiden metsästäminen. Mikään ei ota hermoon niin kuin numerotiedustelun paluuviesti "henkilöä ei löytynyt". Tänäkin vuonna olen lähettänyt useamman kortin ihmisten työosoitteisiin, menevät ne kai perille niinkin :)




Näiden joulukorttisten kuvien kera toivottelen myös teille kaikille hyvää joulunodotusta!

Sulatetun suklaan syntinen ihanuus

sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Voiko maailmassa olla mitään herkullisemman näköistä kuin sulatettu suklaa? Ei, jos minulta kysytään. Ja se on vielä niin hauskaakin se suklaan sulattaminen :D

Tehtiin eilen työkaverini ohjeella suklaisia karkkeja, joiden valmistaminen ei voisi enää hauskempaa ja helpompaa olla. Sulatetaan vaan suklaa (esim. yksi levy taloussuklaata ja yksi maitosuklaata), heitetään sekaan kaikki pilkotut karkkiherkut (esim. cashewpähkinöitä, dumleja, vaahtokarkkeja) ja kumotaan koko komeus foliolla vuorattuun kulhoon. Lopuksi kovettunut "levy" pilkotaan karkeiksi.


Ah, miten kaunista. Taidan pakata näitä nätteihin lasipurkkeihin ja antaa lahjaksi.

Valoa pimeyteen

sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Voi tätä jouluvalojen tuomaa ihanaa tunnelmaa!

Tuunasin Citymarketin 4,50 euron kynttelikköä, kun alkuperäiset vihreät muovikoristukset näyttivät vähän kököiltä ja halvoilta. Tuunaus oli erittäin yksinkertainen: kynttilöiden ympärille vaan Tiimarin metallinauhasta ja helmistä virkattua nauhaa. Koukku oli 3,5 mm.

Vielä kun tulisi sitä lunta niin olisin täydessä joulutunnelmassa:)

Jotain pientä

keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Kuntosaliharrastukseni on saanut uudet mittasuhteet, joten päätin viimein investoida salilaukkuun. Olen niin ylpeä itsestäni: lyhyessä ajassa olen saanut tehtyä urheilusta rutiinia, päässyt eroon virttyneistä urheiluvaatteista ja malttanut jopa investoida uusiin. Minä, joka aiemmin sain otsani tuskanhikeen pelkästään ajattelemalla urheiluliikkeitä! (Jälkimmäinen viittaa vakavaan lapsuuden traumaan. Selittyy sillä, että kaupunkiin kun lähdettiin ostoksille niin vanhempani viettivät tuntikausia urheiluliikkeissä, jotka täyteen toppavarustukseen puetusta lapsesta olivat vähintäänkin tuskallisia paikkoja).

Uusi salilaukku vaati tietenkin sisustan kanssa sävy sävyyn olevan avaimenperän, joten toteutin päässäni jo pidempään pyörineen vision virkattuun palleroon yhdistetyistä helmistä.


Lopputulos on ihana, tykkään siitä kovasti! Lanka on keepistäni jäänyttä jämälankaa, iso lasihelmi Hollannin peruja, kukkapyörylä Juju -kerhon ilmaislahjoja ja satiininauha on leikattu yhden mekkoni "henkarinauhoista".

Värinä fuksianpunainen alkaa vähän tympiä. Vaatekaapista ei tunnu enää muuta löytyvän. Voi miksi ei kaupoissa voi olla enemmän vihreitä ja keltaisia juttuja...

Talvista tunnelmointia

tiistai 10. marraskuuta 2009

Minä olen talvi-ihminen. Rakastan lunta, eikä minua haittaa pieni pakkanenkaan. Parasta talvessa ovat kuitenkin erilaiset valot, jotka ovat paljon tunnelmallisempia kuin kesällä. Esimerkiksi kaupungit ovat kauneimmillaan talvella, kun lunta on maassa ja pimeyttä valaisevat lumen heijastamina kaupungin valot ja ihmisten ikkunoissa palavat kynttilät.

Kynttilöiden polttaminen ja niiden valossa tunnelmointi onkin ehdottomasti yksi pimeiden vuodenaikojen suurimpia nautintoja.


Muistin yhtäkkiä eilen lasipurkkeja lajitellessani nähneeni jossain kirjassa villaan puettuja lyhtyjä. Kyseinen kirja löytyi onneksi omasta hyllystäni, joten sekä lasinkeräykseen menossa olleet lasipurkit että mohair -lankojen jämät saivat heti käyttöä.

Tuloksena kaksi tunnelmallista tuikkua, joiden nutut sattuvat olemaan myös ensimmäinen pitsineule -kokeiluni :D

Malli: Ruukkunuttu (Kirjassa Tee itse kaunista kotiin, Otava 2008). Vihreä lyhty neulottu kirjan ohjeen mukaan, valkoinen omasta päästä soveltaen
Langat: Drops Vivaldi ja Marks&Kattens Mohair
Menekki: Hyvin vähän
Puikot: 7 mm


Valkoinen ja lime eivät välttämättä ole kaikkein lämpöisimmänt värit, mutta kuten näette, ainakin ne mätsäävät verhoihin. Jouluksi täytyy varmaan hakea kerä punaista mohairia, varastoistani löytyvä Novita Rose Mohair ei nimittäin oikein soveltunut tarkoitukseen.

Rakkaus on kuin käpristynyt makkarankuori

torstai 29. lokakuuta 2009

Sitä luulisi sileää neuletta neulotun kaulahuivin olevan yksi maailman yksinkertaisimmista asioista kutoa, mutta ei. Kummasti ja kamalasti vetää minun versioni makkaralle, neuloin ensimmäisen silmukan tai en. Olen tässä nyt naureskellut aikaansaannokselleni ja todennut, että ehkä se astetta helpompi ainaoikein -huivi olisi ollut minun juttuni :D

Juttu on kuitenkin niin, että tämän huivin pitäisi onnistua täydellisesti. Se on rakkaudentunnustus elämäni rakkaudelle, osoitus poikaystävää kohtaan tuntemastani palavasta intohimosta ja syvästä arvostuksesta. Poikaystäväni sattuu myös olemaan tarkka vaatteistaan, joten vähän tylsää, jos hänen pitkään toivomansa kaulahuivi näyttää käpristyneeltä makkarankuorisuikerolta (onneksi käsialani näyttää edes tasaiselta, sen suhteen olen onnistunut yllättämään jopa itseni).


Ehkä olen missanut jonkun kaulahuivioppaan, jossa kerrotaan, että "ei sitten ikinä kannata tehdä huivia sileästä neuleesta". Tai ehkä on olemassa joku salainen käpristymisenestotekniikka. Joka tapauksessa elän vielä siinä toivossa, että kastelu tai maksimaalinen höyrysilitys suoristavat rakkaudentunnustukseni. Muuten tulen hyvin, hyvin surulliseksi enkä ikinä enää neulo. Virkkaan vaan :)

London vol 2.

torstai 29. lokakuuta 2009

Hollywood kutsuu, ainakin Lontoo -ostoksieni perusteella. Yhden mekon lisäksi mukaan tarttui jos jonkinlaista hiusjuttua ja korua. Löysin vihdoin esimerkiksi hiushärpättimeen, jossa on tylliä vaikka muille jakaa. Portobellon markkinat osoittautuivat kirjaimellisesti aarreaitaksi. Melkein hyperventiloin, kun näin ne kaikki antiikki- ja vintagekorumäärät (M ei innostunut yhtä paljoin, jostain syystä läheinen pubi oli hänen mielestään kiinnostavampi:). Portobellosta löytyikin reissun paras ostos: ihanat roikkuvat, harmailla "jalokivillä" varustetut vintagekorvakorut. Aina kun kokeilen niitä, näen itseni Oscar -gaalassa tukka nätisti ylös nostettuna ja kyseiset riiputtimet korvissani. Ah.



Kaikista suunnitelmista huolimatta mukaan tarttui ainoastaan yksi neulekirja, ja sekin Japan Centeristä. Yritin kovasti metsästää neulelehtiä, mutta en tajua, miten minkään suuren kirjakaupan hyllyistä ei löytynyt yhtäkään neulelehteä! Ehkä olisi pitänyt suunnata johonkin normaaliin supermarkettiin. Lankaa ei tarttunut mukaan ollenkaan. Syy siihen on ihan höhlä: valikoimat oli niin suuret, etten osannut päättää, mitä olisin halunnut...

London vol 1.

keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Lontoossa shoppailimme, käpyttelimme Hyde Parkissa, söimme, kävimme Hard Rock Cafeessa ja hurrasimme miehille vihreällä kentällä. Vastoin kaikki odotuksia aurinko paistoi (toisin kuin kuvasta voisi päätellä, parin tunnin tihkuttelua ei kuitenkaan lasketa).







Matkakuume ei talttunut, tahtoo seuraavaksi johonkin lämpimään!

Yrttejä ja hunajaa, se parantaa

tiistai 20. lokakuuta 2009

Huomenna London City kutsuu! Koko viikonlopun ja viikon alun on pitänyt kröhiä ja niiskuttaa ja pelätä, että iskeekö tässä vielä täysmittainen flunssa matkan pilaamaan.

Ei iske, ei jos äidin mustaviinimarjamehussa ja minun sitruunamelissahunajateessäni on mitään tehoa!


Näitä teholiemiä litkiessä olen ehtinyt myös surffailla netissä ja tutustua Lontoon lankatarjontaan. Kai sieltä nyt joku kiva kerä täytyy saada ostaa, vaikka ei ole mitään tietoa mitä projektia varten. Erityisen kiinnostunut olen kuitenkin neulelehdistä ja -kirjoista, niitä kuulemma pitäisi saada nyt halvalla, kun punta on alhainen.

Waterstone's, here I come!

Rinta rossilla

sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Nyt mennään rinta rossilla. Viikonlopun saldona virkattu rintaneula.


Ohje:
Omasta päästä, apuna käytetty erinäisten pitsiliinojen aloitusohjeita.
Lanka: Ei tietoa
Koukku: 1.25 mm

Inspiraationa olivat Seinäjoen käsityömessuilla Vilukissin ständillä näkemäni virkatut rintaneulat, jotka olivat niin nättejä, että halusin kokeilla jotain samansuuntaista. Tällaiset miniprojektit ovat ihania välillä: saa suunnitella, sommitella, yhdistellä ja kokeilla sydämensä kyllyydestä, ilman että purkaminen ja uudelleentekeminen vie tuhottomasti aikaa.


Taidan tehdä muutaman tällaisen joululahjaksikin. Veikkaan, että mummuni ainakin tykkäisivät!

Lämmikettä

torstai 8. lokakuuta 2009

Kyllä se kiitos lopussa seisoo.


Toisin sanoin vaivannäkö huivini reunuksen suhteen kannatti, huivista tuli juuri sellainen kuin halusinkin! Väri on ihana, koko juuri sopiva ja reunuskin näyttää kivalta, vaikka pirkkalanka onkin hieman eri sävyä kuin Priima Wool. Tässä strategiset tiedot tarkemmin:

Malli: Purple Crochet Shawl by Bernadette Ambergen
Lanka: Duo Design Priima Wool (virolaista liukuvärjättyä villalankaa), reunus paksua pirkkalankaa yhdellä säikeellä virkattuna
Kulutus: Priima n. 200 g, pirkkalanka n. 40 g
Koukku: 4 mm


Ensimmäistä kertaa elämässäni hylkäsin silitysraudan ja kokeilin pingotusta. Toimi, täytyy myöntää, vaikka se nuppineulojen tökkiminen olikin vähän työlästä. Pesu kuitenkin pehmensi karheaa liukuvärjättyä lankaa huomattavasti ja lampaanrasvatkin haihtuivat pois.

Nyt on synkeiksi syysilloiksi lämmikettä, ei enää kaulaa ja hartioita palele.



Pikavisiitti

tiistai 6. lokakuuta 2009

Olin Seinäjoen käsityömessuilla käymässä lauantaina. Näin alpakoita. Ne näytti karvaisilta kirahveilta.

Ostin kolme kerää lankaa. Kaksi minikerää korviksia ja rintaneuloja varten ja yhden Regian kantapäättömiä rintamamiessukkia varten.

Huivi on muuten valmis. Siitä pian enemmän.

Anna hyvän kiertää

lauantai 26. syyskuuta 2009

Kiitos Flikka, piristit päivääni ja kohotit mieltäni tällä kivalla tunnustuksella!

Tunnustuksen mukana tuli tehtävä listata viisi itselle tärkeää asiaa. Minun listani näyttää tältä:

1. Rakkaani, jota ilman elämäni olisi tyhjää ja harmaata.
2. Läheiset: perhe, sukulaiset, ystävät.
3. Terveys.
4. Vapaa-aika eli kaikki asiat, joiden tekemisestä nautin: käsityöt, lukeminen, matkustelu, hyvä ruoka yms.
5. Työ. Antaa haasteita, estää vaipumasta kotijumitukseen. Ennen kaikkea työstä saa rahaa ja raha antaa turvaa. Ilman rahaa ja taloudellista turvaa ainakin minun mielenterveyteni ja hyvinvointini olisi koetuksella (tuli niin pitkät selitykset, että ehkä se raha olisi pitänyt suosista lätkäistä tuohon vitoseksi:).

Annan hyvän kiertää ja luovutan tunnustuksen edelleen seuraaville ihanille blogeille: langalla kalliossa, Pias Smycken, Annastiinan kudonnaiset, Vihreä villapaita ja Knitta Pötkylöitä.

Sarjassamme epätoivoisia ideoita ja raamatullisia ihmetekoja

torstai 24. syyskuuta 2009

Joskus saan niin hyviä ideoita, etteivät ne ole enää omaksi parhaakseni.

Ongelma: Virolainen liukuvärjätty villa ei riitä huivini reunukseen, koska olen päättänyt ottaa keristä käyttöön vain luumut ja fuksianpunaiset osat. Ei kuitenkaan hätiä mitiä, lankavarastoista löytyy kirpparilta ostettu vyyhti fuksianpunaista Pirkka -lankaa, joka sopii värin puolesta täydellisesti reunuslangaksi. Puikkokokokin näyttäisi täsmäävän. MUTTA. Teoriassa mahtava idea ei toimi käytännössä. Pirkka -lanka on aivan liian paksua virolaisen villan seuraksi: yritän suurentaa kuviota, vähentää pylväitä, vaihtaa koukkua, laskea silmukoita. Hetken näyttää hyvältä, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi hyvältä. Lopputuloksena armoton v***tus. Eihän tämän näin pitänyt mennä. Voisin tietysti marssia kauppaan ja hakea kerän samanväristä Pirkka -lankaa ohuempana. Siis jos kyseistä väriä vielä tehtäisiin. Mitä ei tietenkään tehdä.

Ratkaisu: "No hei tää lankahan olis täydellistä, jos vois virkata vaan toisella säikeellä". Koemielessä puran lankaa kahdeksi erilliseksi säikeeksi ja kokeilen virkata vain yhdellä säikeellä. Lopputulos näyttää NIIIN paljon paremmalta kun ensimmäinen yritys normipaksuisella langalla. Tsadaa, ratkaisu ongelmaan keksitty.

Nyt sitten käytän iltani siihen, että erottelen langansäikeitä toisistaan, käärin niitä pienille minikerille ja sidon niitä yhteen. Hermoja raastavaa ja hajottavaa, mutta ainakaan kukaan ei voi syyttää minua laiskuudesta, tuhlaavaisuudesta tai kunnianhimottomuudesta. Sillä jos ikinä saan tämän urotyön päätökseen, minulla ei ole vain normaalia hienompaa huivia, vaan olen myös onnistunut suorittamaan ihmeteon! Olen muuttanut YHDEN lankakerän KAHDEKSI! Sen on kuulkaas vähän niin kuin muuttaisi veden viiniksi, vaimitensenytmeni.

Uutta pukkaa

maanantai 7. syyskuuta 2009

Outo olo, kun ei enää ole mitään suurta projektia kesken. Iski taas tuttu hyperpaniikki, joka iskee kun on pää niin täynnä ideoita ja ohjeita, ettei tiedä mitä tekisi ensin kun haluaisi tehdä kaikki ja yhtäaikaa. Onneksi olin jo mekkoa tehdessäni päättänyt seuraavan projektin, johon langatkin järjestyivät ihanaisesti.

Projekti on Bernadette Ambergenin Purple Crochet Shawl, jonka löysin Ravelrysta ja jonka ohjeen ostin kätevästi PDF:nä Etsystä. Ei voi muuta sanoa, kuin että Etsy on ihanin verkkokauppa ikinä ja Visa on helppouden multihuipentuma.

Halusin tehdä huivin nimenomaan liukuvärjätystä langasta, mutta eihän sellaista löytynyt tältä paikkakunnalta. Pelastavaksi enkeliksi ryhtyi eräs neulekahvilatuttavani, joka lupautui Helsingin reissullaan silmäilemään Priiman valikoimat. Lopputuloksena kolme kerää virolaista liukuvärjättyä villalankaa, jee! Mietin kauan Colinetten luumunväristä Jitterbugia, mutta koska kuvat eivät koskaan kerro totuutta väreistä, niin en sitten uskaltanut.

Huivi edistyy huiman nopeasti, melkein liian nopeasti. Yritän välissä virkkailla joululahjoja, ettei tulisi itkua liian lyhyestä ilosta.

Harmaa on minun rakkaani

sunnuntai 30. elokuuta 2009

Vihdoin, vihdoin mekkoni on valmis! Viimeiset kaksi viikkoa on mennyt langanpäitä päätellessä. Eilen sain vihdoin urakan päätökseen. Kaikkein vaikeimmaksi osuudeksi osoittautui olkaimien ompelu: olen kaksi iltaa purkanut ja neulonut ja purkanut ja neulonut niitä yhä uudestaan, kun kaikesta mittailusta huolimatta en saanut niitä millään samalla tasolle.

Hankaluudet kuitenkin sikseen, tässä mekkoni kaikessa harmaudessaan:


Malli: Urban Look (Patons #862, Grace - Spring Style)
Koko: XS
Lanka: Novita Tennessee
Kulutus: 5 kerää (500g)
Koukku: 4 mm (3 mm nappeihin)

Ohjetta muokkasin sen verran, että helman aloitusketjuun tein 85 ketjusilmukkaa 103 silmukan sijasta, jolloin helma lyheni jonkin verran. Yläosaan tein pari lisäkerrosta, jotta se olisi hieman pidempi kuin ohjeessa. Kokeilin tämän projektin yhteydessä myös ensimmäistä kertaa elämässäni pingotusta. Se toimi hyvin, sillä ehdin jo panikoida helman suhteen. Olin loppua kohden tiukentanut käsiaalaani niin paljon, että toinen pää helmasta oli n. 2-3 cm lyhempi kuin toinen. Onneksi pingotus korjasi asian.

Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen, ensimmäiseksi isoksi vaateprojektiksi se onnistui loistavasti. Vähän harmittaa, että kolme kuukautta kun on yhtä ja samaa mekkoa tuijottanut, niin kyllästymään on jo ehtinyt. Vaikutus on vähän sama kuin pitäisi lempimekkoaan kaksi viikkoa putkeen: jossain vaihessa alkaa väistämättä tympiä. Eiköhän asia kuitenkin korjaannu, kun työnnän mekkoni hetkeksi vaatekaappiin ja unohdan sen mielestäni.

Lopuksi vielä lisää kuvia, niitähän riittää :D






Proudly designed by | mlekoshi Playground |