Tilpehööriä ja tekemisen vaikeutta

torstai 23. huhtikuuta 2009

Kävin tänään "pikaisesti" (vahingossa vierähti yli tunti) kirpputorilla, se kun sattui olemaan kätevästi matkan varrella töistä kotiin.

Päivän saldo:
- Rusehtavankellertävä pieni pullo 0,50 €
- Violetti rannekoru 1 €
- Söpöt violetivihreät omena -pinnit 2,70 € (ei mitkään halvimmat, mutta hirmu söpöt kuitenkin. Ja mätsää rannekoruun)
- Valkoinen paljettipussukka 1,50 €


Pullo on tosi ihana, siinä on sellaista vanhanajan meininkiä, joka tuo mieleen vanhat hajuvesipullot. Tykkään muutenkin kaikista värikkäista lasipulloista ja -esineistä, ne näyttää niin näteiltä varsinkin silloin kun aurinko paistaa niihin. Tämä yksilö pääseekin keittiön ikkunalle. Rannekoruun ihastuin värin takia (niin kun pinneihinkin), vaikka yleensä en osaa pitää jättimäisiä rannekoruja. Mun ranteet on niin ohuet, että ne on aina liian isoja ja tipahtelevat pois. Pussukan taas ostin ihan siitä syystä, että pussukoita ei voi koskaan olla liikaa. Joudun aina toteamaan matkalle lähtiessäni, että pussukkavarastostani puuttuu juuri se oikean kokoinen pussukka.

Ihastuin myös yhteen Sisleyn kesämekkoon, ja meinasin ostaakin sen, mutta sitten pakotin itseni kohtaaman karun totuuden: mekko oli hitusen liian pieni. Mutta kun se oli niin kiva! Tällä kertaa sain itseni pidettyä muutenkin tiukalla linjalla, enkä ostanut yhtäkään "aika kivaa" vaatetta. Niihin on niin kauhean helppo sortua, ja sitten kotona avaa ääriään myöten täynnä olevan vaatekaappinsa oven ja tajuaa, että samanlaisia retkuja on jo ennestään ties kuinka monta. Olenkin yrittänyt sisäistää uuden kirpputorifilosofian, joka kuuluu seuraavasti: "ostan vain VAIN sellaisia vaatteita, joista tykkään niin paljon että maksaisin niistä TÄYDEN hinnan kaupassakin". Okei, tämä ei tule käytännössä varmaan toteutumaan, koska osa kirpparivaateostosten hauskuudesta on siinä, että voi ostaa vaatteita, joita ei normaalisti ostaisi. Toisin sanoen uusi filosofiani on ihan tyhmä eikä sitä kannata noudattaa:D

On se muuten kumma, miten kirpparit tänä keväänä pursuavat kaiken värisiä samettitakkeja, kun taas viime keväänä, kun toden teolla etsin sellaista, niin ei löytynyt mistään. Ja nyt kun etsin ruskeaa nahkalaukkua ja täydellistä trikoomekkoa (tosin sellaista ei löydy edes tavallisista vaatekaupoista), niin ei varmasti tule vastaan. Tämä elämän logiikka on välillä ihan nurinkurista.

Neulerintamalla on hiljaisempaa, sillä en osaa päättää minkä projektin aloittaisin seuraavaksi. Vaihtoehtoja on ihan liikaa! Pari keeppiä, pari huivia, yksi bolero, yksi mekko...Ja sitten on tietysti aina se sama lanka- ja puikko-ongelma. Ohjeen lanka kun on aina sellainen, mitä ei mistään lähitienoiden lankakaupoista saa, yrität kääntää sen sitten "Novitaksi", eikä Novitalta tietysti löydy mitään vastaavaa, sitten joudut metsästää taas jotain vastaavan vastaavaa, joka hyvällä tuurilla löytyessään on värivaihtoehdoiltaan vähintäänkin tylsä...Ja puikotkin pitää tottakai ostaa nekin, mikä tuntuu aivan järkyttävältä. Ne ei todellakaan ole mitään halpoja. Ja sitten kun pitäis olla samaa kokoa vielä sukkapuikot, pyöröpuikot ja tavalliset puikot. Onneksi virkkuukoukkukokoelmani sentään alkaa olla täydellinen.

Kaikesta huolimatta aloin pari iltaa sitten tekemään jotain. En osaa olla enää ilmankaan. Alla olevasta kasasta tulee toivon mukaan musta pipo. Kivaa ohjetta en löytänyt, joten sävellän sitä omasta päästäni. Tämä on oikeastaan ensimmäinen "oikea" neuletyöni, jos hattarahuivia ei lasketa. Tulos on sen mukainen, sillä käsialani ei ole vielä millään muotoa vakiintunutta. Silmukat on välillä löysiä ja välillä tiukkoja ja välillä ties mitä. Puikko-ongelmasta johtuen teen pipoa sukkapuikoilla (jotka on numeroa liian isot), mikä ei varsinaisesti auta asiaa. Niistä reunasilmukoista kun tulee löysiä vaikka mitä tekisi. Ei tämä neuloja/virkkaajan elämä kyllä helppoa ole, se on varmaa se :D


Ei kommentteja :

Proudly designed by | mlekoshi Playground |