Juhlan tuntua

perjantai 8. toukokuuta 2009

Keeppi valmis! Olen tyytyväinen, että kaiken pähkäilyn jälkeen valitsin fuksianpunaisen värin, se näyttää tosi hyvältä mustan kanssa. Myös lanka itsessään oli mukava uusi tuttavuus, mitähän muuta siitä voisi tehdä. Ehkä jonkun boleron vaikka.



Keepin tiedot:

Malli: Chanson En Crochet (by Mari Lynn Patrick)
Lanka: Marks & Kattens Bomull (50% puuvillaa ja 50% villaa, huippuyhdistelmä!)
Kulutus: n. 175 g eli 3 ja 1/2 kerää
Koukku: 6 mm


Malli oli äärimmäisen koukuttava kaikessa vaihtelevuudessaan ja haastavuudessaan. Ja haastavuudella en tarkoita vaikeutta, vaan sitä että ohjetta piti seurata tosi tarkasti tai kaikki laskelmat meni ihan pieleen. Omasta keepistäni tuli aika lailla samankokoinen kuin mallissa sanottiinkin, korkeus tosin oli vähän matalampi ja kaula-aukko vähän isompi. Olen ilmeisesti sitten vaan niin pienikokoinen ihminen, että lopputulos tuntuu hitusen liian isolta. Kaikki oli hyvin siihen asti kunnes höyrytin työn, sellaisena epämääräisenä möykkynä kun koko oli juuri oikea. Höyrytyksen jälkeen keeppi kuitenkin suoristui vähän liikaa, ja nyt pohdin, että mitä tapahtuisi jos iskisin sen pesukoneeseen kutistumaan. Ehkä äiti osaa kertoa, kun menen viikonloppuna käymään kotiin. Äidit kun tietää kaiken:)

Olisi muuten kiva tietää, että olenko ihan harhateillä hyöryttäessäni kaikki työni silitysraudalla (silitän ne siis kostean liinan läpi höyryt täysillä). En ole koskaan edes kokeillut "oikeaoppista" viimeistelytapaa: kaikki se kostuttaminen ja lakanan sisään kääriminen ja ties mikä nuppineuloilla venyttäminen kuulostaa aivan liian vaivalloiselta näin laiskasta ihmisestä, varsinkin kun silitysraudalla tulee valmista viidessä minuutissa ja sillä voi vielä keskittyä yksityiskohtiinkin. Tosin silittällä voi vahingossa litistää työtä liikaakin, jolloin lopputuloksesta tulee vähintäänkin surullinen näky. Tiedättekö, semmonen lirpates, vai mikä se sana nyt on.

Minun keeppini ei kuitenkaan mikään lirpates ole, tässä todisteeksi lisää kuvia:








Nyt kun keepistä on selvitty niin seuraava projektini on Novitan kevät 2008 lehdestä löytyvät virkatut pitsihansikkaat. Sen jälkeen pitäisikin kesän juhlavaatetus olla kunnossa: on keeppi (ja hattarahuivi), jonka voi heittää harteille ja hansikkaat, joilla voi hienostella. Tosin hansikkaathan ei ole vielä ajatusta pidemmällä, joten mitä vaan voi tapahtua. Ohje ei näyttänyt maailman helpoimmalta, ja taidan vaikeuttaa hommaa vielä sillä, että valitsen ohuemman langan ja pienemmän koukun kuin ohjeessa. Ihan vain siksi että lopputulos olisi mahdollisimman siro (eihän semmosilla puutarhanskoilla olisi kiva hienostella). Suhtaudun myös skeptisesti hansikkaiden kokoon. Takuuvarmasti niistä tulisi ohjeen mukaan tehtynä liian isot, mulla kun on toooosi pienet kädet, joille kaupan hanskat on aina liian isoja. Nih.

Ei kommentteja :

Proudly designed by | mlekoshi Playground |