Rakkaus on kuin käpristynyt makkarankuori

torstai 29. lokakuuta 2009

Sitä luulisi sileää neuletta neulotun kaulahuivin olevan yksi maailman yksinkertaisimmista asioista kutoa, mutta ei. Kummasti ja kamalasti vetää minun versioni makkaralle, neuloin ensimmäisen silmukan tai en. Olen tässä nyt naureskellut aikaansaannokselleni ja todennut, että ehkä se astetta helpompi ainaoikein -huivi olisi ollut minun juttuni :D

Juttu on kuitenkin niin, että tämän huivin pitäisi onnistua täydellisesti. Se on rakkaudentunnustus elämäni rakkaudelle, osoitus poikaystävää kohtaan tuntemastani palavasta intohimosta ja syvästä arvostuksesta. Poikaystäväni sattuu myös olemaan tarkka vaatteistaan, joten vähän tylsää, jos hänen pitkään toivomansa kaulahuivi näyttää käpristyneeltä makkarankuorisuikerolta (onneksi käsialani näyttää edes tasaiselta, sen suhteen olen onnistunut yllättämään jopa itseni).


Ehkä olen missanut jonkun kaulahuivioppaan, jossa kerrotaan, että "ei sitten ikinä kannata tehdä huivia sileästä neuleesta". Tai ehkä on olemassa joku salainen käpristymisenestotekniikka. Joka tapauksessa elän vielä siinä toivossa, että kastelu tai maksimaalinen höyrysilitys suoristavat rakkaudentunnustukseni. Muuten tulen hyvin, hyvin surulliseksi enkä ikinä enää neulo. Virkkaan vaan :)

7 kommenttia :

Anonyymi kirjoitti...

Se on ja pysyy käpristyneenä makkarankuorena. En ole missään nähnyt kaulaliina tehtynä tuolla tavalla. Paras tapa saada yksinkertainen ja sileä huivi on neuloa se 1n-1o, näyttää sileältä kummaltakin puolelta. Terv. LeaP

Jenni kirjoitti...

Kumpaankin reunaan 3 s ainaoikeaa auttaisi varmaan suorana pysymiseen. Ei ehkä tässä vaiheessa enää lohduta. :)

Huuhteluainevedessä kastelu ja ankara pingottaminen sitten valmiina saattaa pelastaa lopputuloksen - ehkä.

Tsemppiä! :) Neulotut rakkaudentunnustukset ovat hyviä. :)

Serayna kirjoitti...

Kiitos vinkeistä ja kannustuksesta! Nyt on sellainen tunne, että projekti pistetään jäihin hetkeksi. Olen toisin sanoen luopunut toivosta:) Ongelma on se, että haluan huivin olevan sileää neuletta. Jos olisin pro ja todella inspiroitunut, neuloisin huivin tuplasti leveämmäksi ja ompelisin reunoista yhteen (ehkä toimisi?). Sitten tuloksena olisi toivottavasti käpristymätön, molemmilta puolelta sileää neuletta oleva huivi. Mutta mutta, inspiraatiota odotellessa...

Annastiina kirjoitti...

Yksi vaihtoehto on tehdä huivista putkilo ja neuloa se pyörönä, silloinhan ei tartte neuloa kuin oikeeta ja siitä tulee vielä mukavan paksu. Jos siis jaksat purkaa sen ja aloittaa alusta...
Tsemppiä!
Kram.

Serayna kirjoitti...

Hei tuo pyörönä tekeminen kuulostaa loistoidealta! Kiitos vinkistä:) Ja kyllä se on nyt pakko jaksaa purkaa, rakkaus kun ei tunne rajoja :D

Jenni kirjoitti...

Kaiken se kestää, ja niin edelleen. :D

vilukissi kirjoitti...

Molempiin reunoihin kannattaa seuraavalla kerralla kutoa aina oikeaa neulosta vaikka 3 silmukkaa. Yksi malli olisi sellainen,e ttä kudot aluksi aina oikeaa 3 kerrosta ja sitten 4 kerros ensimmäinen kutomatta ja toinen kutomatta (=nostetaan puikolle vain) ja 3:s kudotaan, 4:s kutomatta ...jne ...viimeinen kudotaan, seuraavan puoli nurjaa kokonaan ja taas seuraavalla kerroksella eka kutomatta, toinen kutomatta, 3:s kudotaan jne...tämä on patenttineulosta.

Proudly designed by | mlekoshi Playground |