Vetoketjut on veestä

torstai 30. heinäkuuta 2009

Jonkun olisi pitänyt kertoa mulle kuinka vaikeaa vetoketjun ompelu on. Silloin olisin valinnut napit vetoketjun sijaan.

Saanen esitellä vimmaisena virkkausviikonloppunani aloittamani toisen projektin, jonka vasta tällä viikolla sain viimeisteltyä. Syynä tietenkin se vetoketju:) Jouduin purkamaan sen kerran, kun se veti hämärästi vinoon. Toinenkin yritys olisi kaivannut purkamista, toinen pää kun törröttää mihin sattuu. Päätin sen kuitenkin antaa törröttää, ihan vain hermojani säästääkseni.



Ohje: Oma
Lanka: Novitan Spektri Plus
Kulutus: 50 g
Koukku: 4,5 mm

Ohje koostuu käytännössä suorakaiteen muotoon virkatuista kiinteistä silmukoista jotka joka toisella kierroksella on virkattu edellisten takareunaan. Koristeet tein aiemmin virkkaamieni pitsikorvakorujen epäonnistuneista aluista, napit peittää kivasti kaikki suurimmat epäkohdat. Lopputulos ihan ok, en hypi riemusta mutta pääsinpä eroon yhdestä lankakerästä :D

Mekkonikin on edistynyt. Tai pitäisi ehkä sanoa "edistyi", koska eilen illalla sain takakappaleen hyvään alkuun, mutta tänä aamuna purin jo taas vaihteeksi helmaa. Huomasin nimittäin loppupäässä aivan idioottimaisen virheen: olin unohtanut kahdessa kohdassa virkata kokonaan yhden kerroksen, mikä tietysti pilasi kuvion ihan täysin. Ihmettelinkin aiemmin, että miksi silmukkamäärät eivät pitäneet paikkaansa :D Onneksi huomasin mokani ajoissa, eikä tarvitse harmitella siinä vaiheessa kun etu- ja takakappale ovat valmiit. Tässä vaiheessa purkaminen ei haitannut yhtään, parempi vaan, koska nyt tiedän kuinka takakappaleen virkkaaminen kannattaa aloittaa.

Nyt virkkausta jatkamaan ja Muodin huippua odottelemaan!

Mistä näitä pipoja oikein tulee?

perjantai 24. heinäkuuta 2009

Kesää on jäljellä vielä ainakin kuukausi, mutta minä virkkailen pipoja liukuhihnatuotantona. Ei ainakaan pää palellu, kun syksy tulee.



Malli: 7. Virkattu baskeri, Moda 1/2009
Lanka: Novitan Puro (värinä kanervikko)
Kulutus: Vajaa 100 g (tupsuun meni paljon lankaa)
Koukku: 5 mm

Pipo on tehty samalla mallilla kuin edellinenkin, lanka Isoveljen sijaan Novitan Puro. Lankana Puro oli ihana tuttavuus: niin pehmoinen, kauniin värinen ja mukavan paksu. Värit eivät mielestäni päässeet pipossa ihan oikeuksiinsa, koska sävyt vaihtuivat niin nopeasti reliefipylväiden takia. Pipo näyttääkin enemmän raidalliselta kuin liukuvärjätyltä.

Mulla on edelleen joku outo fiksaatio tupsuihin, joten väkersin napin tilalle sellaisen. En tosin ole vielä päättänyt, että onko muhkea tupsullinen piponi huikean tyylikäs vai näytänkö se päässäni idiootilta. Jos tulen jälkimmäiseen lopputulokseen, niin tupsu vaihtuu nappiin.



Nyt voin melkein luvata, että pipojen tekeminen saa hetkeksi jäädä. Tosin sellainen ohuempi syyspipo voisi olla vielä kiva...

Bling bling

keskiviikko 22. heinäkuuta 2009

Jos ei mekkoja voi olla liikaa, niin ei voi olla korujakaan. Tällä kertaa kirpparilta tarttui mukaan...


... jotain massiivista ja jotain rouhevaa. Tyly rannekoru (vai olisiko ranneke parempi termi tälle), 2 €.



... jotain eläimellistä, kiiltävää ja erittäin bling blingiä, tiikeririipus 1 €.


... ja jotain punaista. Löytyy niitä rubiineja köyhältäkin. Rihkamakorvakorut 1 €.


Novitan Puro on muuten nyt testauksessa, samanlainen pipo tulossa kuin edellinenkin. Pehmoista on, ja niin herkullisen väristä <3

Virkkausta vimmalla

maanantai 20. heinäkuuta 2009

Huh. Lähti viikonloppuna ihan käsistä tämä virkkaaminen. Lauantai-iltana koomatilaa lähentelevässä festariväsymyksessä totesin itselleni, että voisihan tässä vaikka pipon aloittaa ennen nukkumaanmenoa (mekkoni on sen verran kriittisessä vaiheessa, että tarvitsen vielä lisää henkistä valmistautumisaikaa ennen sen jatkamista). Seuraavan kerran havahduinkin siihen, että pipo oli puolessa välissä ja kello näytti kahtatoista. Olin yli kaksi tuntia viuhuttanut koukkua jonkinlaisessa maanisessa virkkausvimmassa, enkä meinannut malttaa sittenkään vielä lopettaa. Lopputulos: kudin mukaan vielä sänkyynkin.

Noh, sama meno jatkui sunnuntaina. Heti herättyäni jatkoin virkkaamista, mutta eiköhän lanka loppunut kesken kun jäljellä oli enää kuusi kerrosta. Voi sitä addiktoituneen ihmisen tuskaa ja tekemättömyydestä riutuvien käsien tärinää! Kävelin ympäri kämppää ja huokailin ja raivosin poikaystävälleni, että miten se lanka nyt oikein meni loppumaan. Ei siinä mitään, jos sitä olisi voinut hakea lisää Anttilasta tai Citymarketista, mutta kun kyseessä oli yksinäinen Minimanista löytämäni Isoveli, jonka väri on jo mallistosta poistunut. Onneksi tänään kaupunkikierroksella löysin käsityöliikkeen, josta löytyi samaa väriä pari kerää. Olisi ollut aikamoinen antikliimaksi, jos ei olisi löytynyt.

Sunnuntaina sain melkein valmiiksi toisenkin aloittamani uuden työn. Esittelen sen kunhan saan viimeistelyt tehtyä. Nyt kuitenkin pipokuviin. Ne eivät valitettavasti ole laadultaan ja väreiltään ihan parhaita mahdollisia, koska kamerasta loppui akku eikä mulla riittänyt kärsivällisyyttä ladata sitä.

Malli: 7. Virkattu baskeri, Moda 1/2009
Lanka: Novitan Isoveli
Kulutus: PALJON. Eli n. 140 g
Koukku: 5 mm

Lopputulos on ihan huippu. Vaikka en väriä erityisemmin rakastakaan, niin malli on aivan mahtava. Ainoana miinuksena on sen lankasyöppöys. En olisi ikipäivänä uskonut, että yhteen pipoon voi mennä 140 g Isoveljeä (ohjeen lanka täytyi olla paljon ohuempi, koska kulutukseksi väitettiin vain 50 g). Jälkeenpäin ajatellen olisi kuitenkin pitänyt tajuta, että jos malli koostuu takakautta ja etukautta tehdyistä reliefipylväistä, niin lopputulos on käytännössä sama kuin kaksinkertaisella langalla virkattu pipo. Eli todella paksu ja muheva. Alalla olevan kuvan on tarkoitus demonstroida tätä muhevuutta.


Suunnittelin tekeväni saman pipon vielä Novitan uudesta Puro -langasta, ne värit kun on niin ihania. Poikaystäväni varmasti riemastuu tästä ideasta, niin syvään huokaisten hän eilen totesi, että "mihin me oikein joudutaan kaikkien näiden sun tekeleitten kanssa kun joka paikasta tunkee pipoja ja huiveja". Niinpä niin :D


Hupsista

tiistai 14. heinäkuuta 2009

Menin Minimaniin ostamaan yhtä Tennesee -kerää ja tulin takaisin yhden Tenneseen, yhden Isoveljen ja kolmen Mambon kanssa.


Ainoa puolustukseni on tietenkin se, että kun ne oli niin halpoja. Ja ne oli ihan oikeasti halpoja, en huijaa! Mambo oli 2 € kerä ja Isoveli 1,90 € ja sitten vielä katsoin kuitista kotona, että kassaneiti oli jostain hämääntynyt ja veloittanut mua vaan kahdesta Mambosta. Yksi Mambo siis kaupan päälle, jess. Tykkään kovasti paksuista langoista, niitä vaan on ihan liian vähän saatavilla ainakin Vaasan lankakaupoissa. Mamboista virkkaan ehkä sellaisen kivan pienen liivin. Olen suunnitellut sellaista jo kauan, mutta en ole löytänyt ohjetta, joka olisi sinne päinkään. Joudun varmaan kehittää sellaisen itse, ei kai se aivan ylivoimaista voi olla.

Sitten vielä kuva mekkoni hameosasta. Olen hieman paniikissa siitä, että miten tuo helma voi näyttää noin lyhyeltä kaiken sen mittailun ja purkamisen jälkeen?! Apua! Ja kaiken lisäksi käytin mittauksessa apuna yhtä lempimekkoani, jonka pituus on just hyvä. Alareunaanhan tulee vielä 5-6 sentin pitsireunus, joten ehkä se pitenee vielä tarpeeksi. Ja hätätilanteessa voin tehdä reunusta pari ekstrakierrosta. Parempi kuitenkin liian lyhyt kuin liian pitkä, koska lyhyttä saa aina pidennettyä. Tai sitä yritän ainakin vakuutella itselleni.


Toinen panikoinnin aihe on hameosan suorakaiteenmuotoinen putkilomalli. Sehän jää ylhäältä vyötäröstä aika löysäksi, koska leveysmittana on periaatteessa takapuoli, joka näin normi-ihmisellä on ihan normaalin satsikas. Hieman siis mietin, että ei kai se jää ylhäältä pussittamaan liikaa. Hmm. Ei voi muuta sanoa, kuin että elän jännittäviä aikoja.



Kesän rankkuus

maanantai 13. heinäkuuta 2009

Kesä on rankkaa aikaa. Joka viikonloppu tuntuu olevan täyteen buukattu ja pitää reissata eestaas paikasta toiseen. Onhan se kivaa että on toimintaa ja meininkiä, mutta huoh, voi kun sitä sais edes yhtenä aamuna nukkua niin kauan kun haluaa ja omassa sängyssä. Onneksi on niitä rauhallisiakin hetkiä, niin kuin tämä mansikkatuokio eräänä arki-iltana yliopiston rannassa.

Kävin tänään Anttilassa tsekkaamassa ale-langat, mutta ne uutuuslangat näyttivätkin paljon kivemmilta. Varsinkin Novitan kaksi uutuutta, Puro ja Tempo, saivat sormeni syyhyämään (siis hyvällä tavalla:). Ja voi ihanuus näitä syyslankojen värejä, enää ei tarvi tuskailla värittömiä pastelleja vaan nauttia herkullisista murretuista väreistä! Violettia ja vihreää, jihaa! Jostain mun täytyy kuitenkin löytää lisää harmaata Tenneseetä, alkaa nimittäin näyttää pahasti siltä, että mekkooni menee enemmän lankaa kuin ohje väittää. Helma on paria kierrosta vaille valmis, sitten pitää ruveta pähkäilemään yläosan kanssa. Vähän kyllä jänskättää...


Proudly designed by | mlekoshi Playground |