Rakkaudesta Miranoliin ja pieniin epätäydellisyyksiin

maanantai 25. tammikuuta 2010

En ikinä lakkaa ihmettelemästä, miten pohjaton aarreaitta mummolan vintti voi olla. Olen tehnyt sieltä löytöjä lapsesta saakka, eikä vieläkään ole tullut rajaa vastaan. Prinsessaleikkeihin löytyi mekot ja verhot, trullitteluun huivit ja pannut ja naamiaisiin naamamaalit ja asut. Teininä vaatekaappini sitten koostukin varmaan suurimmaksi osaksi juuri niistä samoista trullittelu- ja prinsessa-asuista (en vieläkään ymmärrä, miksi äiti EI ollut yhtä innoissaan kuin minä).

Viimeisin vintiltä pelastamani asia on vanhan sodan jälkeinen lipasto, jota olen jo pidenpään katsellut "sillä silmällä". Tarkoituksenani oli joku kaunis kesäpäivä irrottaa siitä maalit ja tapetoida se, mutta menetin hermoni edelliseen eteisen lipastoon ja mummolan lipasto pääsi käyttöön vähän aiemmin kuin suunnittelin. Uudet nupit laatikoihin, nättiä lahjapaperia ja lasilevy kannen päälle ja voilà, lipasto sai uuden ilmeen!
 
Lipasto on alunperin ollut tummaa petsattua puuta, mutta jossain vaiheessa joku päätti lätkiä sen päälle oikein kunnon kerroksen Miranolia. Sama kohtalo on kohdannut niin monia muitakin mummolan vintillä olevia huonekaluja, mistä syystä mummu edelleen kiroaa Miranolin nimeen.

Maali on nyt jo rapistunut, vaikkei se alunperinkään ole ollut kovin taidokkaasti lipastolle lätkitty, lisäksi ylin laatikko ei mene kunnolla kiinni ja ovet ovat vähän eri tasoilla. Viehättäviä pieniä epätäydellisyyksiä, jotka antavat lipastolle mukavasti luonnetta.
 
Lasilevyn lipaston kannen päälle teetin lasiliikkeessä, laatikoiden nupit ja ihanaisen käsintehdyn lahjapaperin löysin Indiskasta. Päällystin lahjaperilla myös laatikon ja kaapin sisustan. oisen oven sisäpuolelta löytyy muuten hauska muisto 70 -luvulta, nimittäin maakuntaviestin tarra.

Lipastolle löytyy vintiltä myös ystävä, yhtälailla Miranolilta valeltu puolet leveämpi senkki. Varasin sen jo itselleni, joten kunhan jossain vaiheessa pääsemme muuttamaan isompaan asuntoon, tulee sekin mukaan. Toivottavasti M ei ole yhtä vähän innoissaan vintti -löydöistäni kuin äiti aikoinaan :D
 

Kierrettä peliin

tiistai 19. tammikuuta 2010

Jotkut projektit tuntuvat kestävän ikuisuuden. Kierteiset villasukkani ovat sellainen projekti, nitkuttelin niitä lokakuusta saakka eikä loppua meinannut näkyä.

Nyt ne on kuitenkin valmiit ja mielestäni niistä tuli varsin kauniit. Kaikki Regian Hand-dye Effect -langat värit saavat sydämeni sykkimään, mutta tämä sinivihreä saa sen oikein pamppailemaan. Jos olisin merenneito, pyrstöni olisi tämän värinen.

 

Malli: Erinäisistä lähteistä sovellettu oma versio kierteisestä joustinneuleesta
Lanka: Regia Hand-dye Effect
Kulutus: 2/3 kerää. Ei se lanka loppunutkaan, vaikka niin pelkäsin
Puikot: 2,5 mm
Koukku: Reunus virkattu 2,5 mm koukulla
Loin 64 silmukkaa ja siirtelin 2o 2n -joustinta joka kuudes kerros vasemmalle. Sitten ihan virkkaamisen ilosta virkkasin reunaan lopuksi simpukkakuviota.

Aikuisen elämäni kolmanneksi kutomisprojektiksi sukat onnistuivat loistavasti, vaikka turhauduin totaalisesti hitauteeni. Lisäksi tekniikkani kaipaa vielä hiomista, toinen kyynerpääni nimittäin kipeytyi totaalisesti aina kun nitkuttelin vähän pidempään. Analyysini: ilmeisesti nurjia tehdessä kierrän kyynerpäätäni, vaikka kierteen pitäisi tulla ranteesta. Tekniikkalaji se on kutominenkin.


Seuraavaksi vuorossa jotain pientä nopeaa. Tosin hyllyni pursuaa tällä hetkellä houkuttelevia kirjoja ja postissa on tulossa lisää (kiitos ahmattilukijoiden pelastajan BookMoochin), joten on luultavasti todennäköisempää löytää nenäni kirjasta kuin käteni puikoista.

Härdelli

keskiviikko 13. tammikuuta 2010

Roikkuvissa jutuissa on jotain viehättävää. Jouluna ikkunoissamme roikkuikin piparkakkumuoteista tuunaamiani koristeita. Niistä piti tulla eräänlainen mobiili, mutta sitten joulu yhtäkkiä oli ja meni, enkä saanutkaan härdelliäni valmiiksi. Ehkä ensi jouluksi.

Muista joululahjoista- ja jutuista ette sitten saakaan nähdä kuvia. Onnistuneesti tyhjensin kameran muistikortin ja tajusin vasta myöhemmin, että en ollutkaan siirtänyt kuvia vielä koneelle, vaikka niin luulinkin. Hups:)

Just great...

torstai 7. tammikuuta 2010

Siirsin yhtä elementtiä sivulla ja tuloksena katastrofi. Ei mitään tietoa, miten tämä korjataan. Voi elämä.

Tohvelikavalkadi

torstai 7. tammikuuta 2010

Muistatteko vielä vahingossa onnistuneen tossuhuovutukseni? Noh, se oli niin onnistunut, että innostuin tohveleista oikein kunnolla.

Niin kunnolla, että äiti sai joululahjaksi Joulutohvelit...



Pikkusisko sai Metsäiset tohvelit...


Ja yhdet jäi vielä kotiinkin. Aioin kirjailla vihreällä langalla kiemurakuvioita tossun päälle ja antaa ne serkulleni, mutta sitten ne yhden kylmän illan jälkeen jäivätkin omaan käyttöön:)

Malli: Tohvelit (ohje löytyy Erika Knightin kirjasta Tyylikästä virkaten)
Lanka: Joulutohvelit ja violetit tohvelit Novitan Tempo, Metsäiset tohvelit Novitan Puro kaksinkertaisena (huovutettu pesukoneessa. Värisävy Kanervikko.
Kulutus: Tempo 1 kerä/tossut, Puroa n. 120 g/tossut (kaksi kerää ja ihan vähän kolmannesta)
Koukku: 5 ja 6 mm

Tämä tossumalli on lemppareitani ikinä, niitä tehdään tulevaisuudessa vielä paljon lisää!
Proudly designed by | mlekoshi Playground |