Uusivanha nojatuoli

tiistai 27. joulukuuta 2011

En ole tainnut täällä mainita, että olen koko syksyn syventynyt verhoilun saloihin opiston verhoilukurssilla. Raahasin yli vuosi sitten kirpputorilta viehättävän (jos äidiltä olisi kysytty niin viheliäisen) vanhan 70-luvun (?) nojatuolin ja ajattelin itsevarmana, että ei se verhoilu voi mitään rakettitiedettä olla, että kyllähän tässä yhden tuolin yhtäkkiä verhoilee, jos purkaa sen vaan osiin ja tekee kaavat.

Noh, tajusin ajatuksen absurdiuden aika pian ja ilmoittauduin suosiolla kurssille. Hauskaa on ollut, keväällä jatkuu vielä uuden oppiminen ja lopputuloksena on jo uuden kankaan saanut nojatuoli. Ja vaikka itse sanonkin, niin voi jumankekka siitä tuli hieno!
Ei ole verhoilu mikään helppo laji, välineurheilua sekin ja vaati lisäksi hyvät tilat. Ja käsivoimia, se tuli huomattua. Siinä kun kaksinkerroin äheltää lattianrajassa ja yrittää saada niittipyssyä latinkiin, niin ei tunne itseään kovin ammattitaitoiseksi. Pitää vissiin treenata käsilihaksia vähän enemmän.

Kaikkein hauskinta hommaa on ollut nappien painaminen. Joskus hankin vielä oman nappikoneen ja hukutan itseni nappeihin. Vaikeinta oli ompelutyöt, varsinkin nuo käsinojien etuosat, sillä kankaanpalaset piti olla juuri oikean kokoiset. Minulla on paha tapa jättää kankaanpaloihin ekstratriplasaumanvarat, ihan vain varmuuden vuoksi, mikä ei ollut hyvä juttu tässä yhteydessä. Lisäksi ompelu tehtiin vanhalla teollisuusompelukoneella, jossa on vain kaksi vaihdetta: stop ja täysiä. Hieman hankala on hallita konetta, jonka normaalinopeus tuntuu olevan viisinkertainen verrattuna tavalliseen ompelukoneeseen.

Seuraavaksi ne ennen-välissä-jälkeen -kuvat:
Ennen:

Välissä:

Jälkeen:

Suunnitelmissä oli alunperin sijoittaa nojatuoli eteisen naulakon tai peilin alle, mutta ei se oikein istunut kumpaankaan paikkaan. Täydellinen paikka olisi tämä työhuoneen nurkka, jossa meillä on ollut valkoinen keinutuoli. Keinutuolille ei kuitenkaan ole tilaa missään muualla. En haluaisi siitäkään luopua, mutta kun tilaa on rajoitetusti. Katsotaan, saadaanko pienillä järjestelyillä jotain järkevää aikaan.

Joulupukin pussista

maanantai 26. joulukuuta 2011

Joulupukin pussiin eksyi kuin eksyikin jotain pehmoista. Äiti sai tossut, sisko pipon ja anoppi huivin.

Tossujen malli: Nola's slippers
Lanka: 7 veljestä ja Dropsin Nepal
Kulutus: ei muistikuvaa
Puikot: 5,5 mm
Kommentit: Nopea ohje ja helppo soveltaa, tossuista tulee ihanan muhkut ja lämpimät


Huivin ohje: Andrea's shawl by Kristen Kapur
Lanka: Malabrigo sock (ravelry red) ja Punta Yarns Merisoft
Kulutus: Malabrigoa 1 kerä, 3 viimeistä riviä Punta Yarnsia
Puikot: Nätti ja hauskasti koostettu huivi, mutta käytännössä aika pitkäpiimäinen (mutta nopea) neuloa.

Neuloin isoimman koon, kun Ravelryssä harmiteltiin M-koon olevan niin pieni. Lanka kuitenkin loppui kesken 4 riviä ennen loppua, vaikka muiden huiveihin oli näyttänyt Ravelyssä riittävän 1 kerä. Onneksi mulla oli nysä Punta Yarnsia jäljellä, tosin sekään ei loppujen lopuksi riittänyt, vaan piti hakea yksi kerää lisää viimeisen rivin nirkkopäättelyä varten. Säästyinpä purkamiselta.


Miten muuten alkaa tuntua, että nämä mun huivit ja huivikuvat alkaa toistaa itseään. Pitää seuraavalla kerralla vaihtaa edes kuvauspaikka, koska jos mua tylsistyttää niin varmaan teitäkin:)
Pipon ohje: Moda 5/2011, 51 palmikkoreunainen myssy
Lanka: Drops Alpaca
Kulutus: 2 kerää
Puikot: 3 mm ja 4 mm
Kommentit: Aloitin ja purin pipon varmaan viiteen kertaan, kun koko ei meinannut millään osua kohdalleen. Arvatkaa vain muistinko laittaa ylös, että mikä se optimaalinen silmukkamäärä oli...

Se tunne

tiistai 20. joulukuuta 2011

Oi se tunne, kun tulee kotiin töistä suhteellisen rasittavan päivän jälkeen ja eteisessä tönöttää kolme viikkoa kuumeisesti odotettu paketti.
Tilasin uuden pipolangan sen kadonneen piponi tilalle. Koska yhtä lankakerää ei viitsi tilata, niin piti valikoida muutakin mukaan.  Ostospaikkana oli tangled.yarn.co.uk, joka on varsin sympaattinen verkkolankakauppa. Palvelu on aina moitteetonta ja paketit lähtevät matkaan yleensä seuraavana päivänä. Mua kiinnostaisivat nuo muutkin Fyberspatesin langat kuin Scrumptious lace, jota tilasin. Ehkä joulun jälkeen pitää tehdä toinenkin tilaus...

Kuusi on koristeltu koruilla

lauantai 3. joulukuuta 2011

Löysin kirpparilta eilen yhtä jos toista kivaa. Paras löytö oli paketillinen vanhoja lasisia joulupalloja, jotka irtosivat muutamalla eurolla.
Joulua olen muutenkin innostunut laittamaan, vaikka yleensä meillä ei ole ollut jouluvaloja ja kynttilöitä lukuunottamatta ollut mitään koristuksia.  Joulunaika tulee kuitenkin vietettyä suurimmaksi osaksi muualla kuin omassa kämpässä. Suurin lisä koristuksiin on tänä vuonna maailman sympaattisin oikealta näyttävä minitekojoulukuusi. Kiitos Ikea tästä suloisuudesta. Kuusi on koristeltu jo kolmeen kertaan, koska en osannut taas päättää, mikä versio on paras. Helmet ja korvakorut toimii hyvinä kuusenkoristeina, varsinkin nuo virkatut korvakorut.
Arvatkaa muuten onnistuinko jo kadottamaan lempimyssyni, sen violetin Rose Redin. Prkl. Pakko tilata langat ja neuloa uusi...

Rakkaus=palmikot

tiistai 29. marraskuuta 2011

Jotkut projektit on vaan yhtä tahkoamista, eikä ne meinaa valmistua sitten millään. Aloitin jo kesällä neulomaan kaulahuivia M:lle, mutta vasta nyt se valmistui. Tossuja lukuunottamatta tämä on ensimmäinen neuletyö, jonka olen hänelle tehnyt. Ja voi millä huolella ja vaivalla ja kärsivällisyydellä se onkaan tehty, korreloi siis ihan selvästi saajan tärkeyden kanssa:)
Malli: DNA Scarf by June Oshiro
Lanka: Aina yhtä ihana Manos del Uruguay Silk Blend
Kulutus: Vähän päälle kerä
Puikot: 3.5 mm

En tiedä miksi olen viime aikoina sortunut aina näihin palmikoihin, vaikka en edes tykkää niiden neulomisesta. Ne vaan näyttää kivoilta. Tämä huivi ei ollut varsinaisesti vaikea, vaan ennen kaikkea vaivalloinen. Kuvion epäsymmetrisyys takasi sen, että ohje ei jäänyt millään muistiin. Jokainen sekä nurja että oikea rivi vaati kaavion lukemista, ei siis mitään rentoa telkkarin ääressä neulomista, mikä selittääkin osaltaa hidasta edistymistä. Muita muutoksia en ohjeeseen tehnyt kuin vähensin muutaman silmukan reunojen helmineuleesta. Kaunis huivista tuli, eikä tuo kerän vaihtokaan näy luonnossa yhtään niin hyvin kuin alla olevassa kuvassa.
Huivi tuntuu olevan mieluinen myös saajalle. Se on hyvä, sillä aika vaativa maku on herralla, ei kelpuuta kuin ihan laatua vaan:D

Eräänä sunnuntaiaamuna

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Aaamupala sunnuntaina. Juusto oli loppu ja leipä vähän jo kuivaa, mutta M paistoi munia ja kaikki muukin maistui. Ai että rakastan kiireettömiä viikonloppuaamuja, kun saan jumittaa teekupposen äärellä vähintään sen tunnin. Nyt hautuu riisipuuro kattilassa, parin tunnin päästä herkutellaan sillä. Leppoisaa sunnuntaita kaikille!

Isille

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Minun lahjani isälle oli suurella rakkaudella leivottu suklaa-mustikkakakku. Hyvää tuli, vaikka ei ole kyllä mutakakun voittanutta.















Onnea kaikille iseille minunkin puolestani!

Kenkälaatikoiden uusi elämä

tiistai 25. lokakuuta 2011

Sunnuntai oli oikea supertehosunnuntai: olimme ennen kello viittä jo repineet yhdestä työhuoneen seinästä tapetit irti ja lätkineet uudet tilalle. Kivaa oli pitkästä aikaa remonttihommailu, varsinkin kun seinä oli niin hyvin huoliteltu jo aiemmin, että pohjatöitä ei tarvinnut tehdä ollenkaan. Lisäksi ehdin illan aikana uudistaa tapeteilla vielä pari kenkälaatikkoa ja käydä juoksulenkillä ja katsoa yhden elokuvan. M totesikin, että saatiin enemmän aikaan tänä yhtenä sunnuntaina kuin neljänä edellisenä yhteensä.
Kenkälaatikoiden tapetoimiseen sain idean Uusi kuu -blogista, josta löytyy myös hyvät ohjeet puuhaan. Tapetinjämiä on kertynyt kahdesta seinästä ja lisäksi muistin ostaneeni jostain poistokorista aikoinaan yhden rullan pinkkikukkaista tapettia. Jos jotain kiinnostaa, niin tuo musta lintukuvioinen tapetti on Boråsin Hanna -sarjaa ja työhuoneemme uusi tapetti Fermlivingin Feather -tapettia.
Olipa muuten ihana kirja tuo Anna-Kaisa Huuskon Retroaarteet! Selailin sitä kirjakaupassa ja pakko oli tilata omaksikin.

Möhkömuhku

maanantai 10. lokakuuta 2011

Viime postauksen kuvissa näkynyt harmaa palmikkokasa valmistui viikonloppuna ja kuvattuakin saatiin se siskon avustuksella eilen. Kyseessä on kauluri/keeppi kirjasta Vampire Knits. Iskin malliin silmäni jo viime vuonna, mutta vasta nyt se pääsi puikoille.
Malli: Under Cover of Midnight Hooded Cowl (Kirjasta Vampire Knits, Ravelryssä täällä)
Lanka: Drops Alpaca ja Drops Nepal
Kulutus: Nepalia 5 kerää ja Alpacaa 2
Puikot: 6 mm

Ohje oli rasittavan epämääräinen, vaikkakin ihan helppo. En ymmärrä, miksi ei voi selkeästi kirjoittaa, mitä tapahtuu milläkin rivillä. Selkeiden selitysten sijaan ohje eteni tätä rataa "tee näitä kahta palmikko-osiota niin ja niin kauan JA SAMALLA tee näin ja näin n. 5-10 cm välein ja kun olet tehnyt tuota toista juttua näin paljon niin tee vielä tätä yhtä toistakin juttua samassa välissä...". Voiko helppoa asiaa enää vaikeammaksi tehdä? Jouduin piirtämään kuvion kaikesta tuosta sepustuksesta, että tajusin mitä pitää tehdä missäkin välissä.
En kutonut ollenkaan yläreunan helmineulekierroksia, vaan päättelin kaulurin kesken palmikkokuvion (5 mm puikoilla). Kokeilin kyllä helmineulettakin, mutta yläreunasta olisi tullut niin lörpöttävä ja trumpettimainen, että totesin nätimmäksi vaihtoehdoksi jättää helmineuleen kokonaan pois. Tein kaulurista myös hieman lyhyemmän (44 sentin sijaan n. 40 cm) kuin ohjeessa sanotaan.Tästä syystä se ei oikein toimi huppuna, mutta ei haittaa.
Puikoilla kavennukset tuntuivat etenevän kovin jyrkästi ja tiukasti. Pelkäsinkin lopputuloksen olevan liian tiukka ja muhkurainen. Onneksi en kuitenkaan ruvennut purkamaan ja neulomaan uusiksi vähemmin kavennuksin, sillä kastelun ja venyttelyn jälkeen kauluri osoittautui hyvän kokoiseksi ja paljon paljon paremmaksi kuin osasin odottaa. Nyt tykkään siitä koko ajan enemmän, on se niin ihanan möhkömuhku ja lämmin <3
Aika ihanan kuvauspaikan oli sisko muuten bongannut, eikö vain:)

Mummolaukkuja ja hömppää

tiistai 4. lokakuuta 2011

Pyöräilin paikallisen vintage -liikkeen ohi ja ikkunassa kökötti laukku, joka valloitti sydämeni. Maksoi tosin maltaita, mutta siitä ei puhuta eikä välitetä ensirakkauksien yhteydessä. M:n ensimmäinen kommentti, kun tuli kotiin: "mikä ihmeen mummolaukku tuo on?". Siskon kommentti samaan henkeen: "onko toi joku mummolaukku vai?".

No onhan se, mutta mikä mahtava mummolaukku! Sopivan kokoinen weekendbagiksi ja ruusukuosi on ihan herkku. Tunnen usein vetoa kaikkeen nörttihenkiseen ja lievästi mummomaiseen.


Sinulle - ja Korianteri -blogit olivat muuten muistaneet minua tunnustuksilla, suuri kiitos! Tekee tästä bloggaamisesta mielekkäämpää, kun tietää, että bittiavaruuden toisella äärellä on kivoja innostuneita ihmisiä. Ekaan tunnustukseen liittyi kysely, jossa oli niin vähän ja sen verran kivoja kysymyksiä, että oli vastattava.
1. Lempiruoka: M:n tekemä mozzarella-parmesan-munakoiso-tomaatti vuoka. Ja kunnon lasagne on myös mahtavaa.
2. Lempimakeiseni: Olen lähes kaikkikarkkinen, joten olisi helpompi sanoa epäsuosikki. Mutta parhaita on pingiivinisalmiakkikarkit, turkinpippurit ja ne Maltese -suklaapallukat.
3. Lempiluettavani: Englanninkielinen vampyyrihömppä, urbaanifantasiahömppä, romanttinen historiallinen hömppä, romanttinen jännityshömppä...You get the meaning:) Kyllä mä luen joskus vakaviakin kirjoja. Mutta vain niitä äärimmäisen hyviä. 
4. Mieluisin tapa tehdä käsitöitä: Neulominen, telkkarin ääressä.
5. Lempielokuva: Piano, Leijonakuningas, The Crow, Fight Club...Niin paljon hyviä leffoja.
En osaa nyt millään jakaa tunnustustuksia eteenpäin, sillä noin 50:stä seuraamastani blogista on aivan liian vaikea valita muutamaa suosikkia. Oikeastaan nämä tunnustukset ovatkin omistettu kaikille niille 50:lle.

Kuvissa olevat kaksi lankakerää (oranssi ja violetti) ovat Malabrigon sockia, tuota lemppariani, jota kävin hamstraamassa paikallisesta neulenettikahvila Pirjoliisasta heti kun satsi saapui. Aika kauan piti odotella, ennen kuin olivat seilanneet Atlantin yli tänne saakka.

Ei palele päätä ei

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Vaikka syksy ei säänsä puolesta kuulu lempivuodenaikoihini (sataa sataa plaah plaah), niin pukeutumisen kannalta se on parasta aikaa vuodesta. Syksyiset vaatteet ovat väriensä puolesta herkullisia ja saa harrastaa kerrospukeutumista ja lämpimiä neuleita sopivassa suhteessa tuntematta itseään kuitenkaan liikuntakyvyttömäksi Michelin -ukoksi. Ja syksyn paras hetki on se, kun sää kylmenee sopivaan 10 asteeseen ja saa korkata pipokauden.


Malli: Rose Red by Isolda Teague
Lanka: Orkney Angora St Magnus D.K.
Puikot: 4 mm
Langankulutus: n. 35 grammaa (vajaa kerä)

Tämän pipokauden hitiksi noussee Ysolda Teaguen Rose Red, jota nitkuttelin innoissani jo kaksi kappaletta. Yksikin olisi varmaan riittänyt, mutta en osannut taas päättää väriä, joten two it is. Malli on kertakaikkisen nerokas ja tapa, jolla pitsikuvio ja palmikot sulautuvat kauniiksi kokonaisuudeksi tekee neulomisesta hauskaa.

Neuloin ensiksi  M -kokoisen pipon, joka tuntui kuitenkin hieman isolta. Kokeilin toisesta väristä S -kokoa, joka istui päähäni täydellisesti, joten ensimmäinen tekele meni purettavaksi ja neuloin sen uusiksi pienemmässä koossa. Langassa ei ole oikeastaan mitään elastisuutta, joten koossa ei voi tehdä kovinkaan paljoa kompromisseja. Mielummin hieman liian tiukka kuin liian löysä pipo, käytössä se kuitenkin venyy.


Kaupoissa on näkynyt kivoja kudottuja pantoja ja niinpä neuloin oranssista jämälangasta sellaisen. Valitettavasti jouduin kuitenkin todeta, että käytännössä panta ei minun päähäni istu. Hiukseni ovat niin liukkaat ja suorat, että takatukka törröttää omissa korkeuksissaan jo yhden päänkäännön jälkeen. Eipä tuo haittaa, vaikka panta jäisikin pitämättä, sillä aikaa sen tekemiseen ei kulunut kuin yhden elokuvan verran.


Ohje pantaan:
Malli: It's a Cinch Head Wrap and Collar by Elisa McLaughlin (ohje ilmaiseksi Ravelrysta)
Lanka: Orkney Angora St Magnus D.K.
Puikot: 4 mm
Langankulutus: n. 15 grammaa?

Seuraavaksi puikoilta on valmistumassa jotain harmaata ja muhkeaa.

Proudly designed by | mlekoshi Playground |