Here we go again

maanantai 31. joulukuuta 2012

Se olisi aika taas aloittaa uusi kalenterivuosi ja viettää vuoden väkinäisintä juhlaa. Jos tässä ruvetaan avautumaan, niin mun mielestähän uusi vuosi on vuoden yliarvostetuin juhla: kaikilla pitäisi olla kivaa vaikka väkisin, elämän suuret kysymykset pitäisi ratketa viimeistään kun kello lyö kaksitoista ja ylipäätään henkinen tila pitäisi olla epänormaalin happyhappyjoyjoy. Ja älkää edes mainitko mulle raketteja, niistä voisin pitää vaikka kuinka pitkän monologin.

Mutta muuten ihan positiivista, että vuosi taas vaihtuu. Päätettiin M:n kanssa, että nyt ryhdistäydytään ja otetaan askelia meidän pitkäaikaisen matkahaaveen eteen. Paljon säästämistä ja itsekuria tiedossa pariksi seuraavaksi vuodeksi.


Meidän vuotta 2013 seurataan kuvissa näkyvästä RK Designin julistekalenterista. Se on kiva noin kehyksissäkin. Toivottavasti saisin teille muuten jo huomiseksi koottua postauksen niistä muutamasta pehmeästä lahjasta, jotka tuli tikuttua. Kun ne nyt kerran kovalla vaivalla sain kuvattuakin.

Ja viimeiseksi: olkoon ensi vuotenne täynnä onnellisia asioita!

Rauhaa ja rakkautta

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Meinaa olla hyistä ulkona. Ihan naurattaa kuinka tyylikkääksi sitä ihminen muuttuu tällä säällä: oon viettänyt viimeiset pari viikkoa hehkeissä fleeceurheiluhousuissa ja kokovartalovillatakissa. Josko sitä huomenna etsisi kaapista oikein pikkumustan aaton kunniaksi. En tiedä kyllä kuinka voin luopua näistä fleecekalsareista edes yhdeksi illaksi, brrr.

Joka tapauksessa ihanaa että joulu taas tuli, tykkään niin. Toivotan teillekin kaikille lämpöistä ja läheistä joulua; saunokaa, syökää paljon suklaata ja halailkaa ja pussailkaa rakkaitanne!:)


Jännittävä elämäni

lauantai 24. marraskuuta 2012

Tapahtui seuraavaa:
* Ratkaisin metallijätteen ja lasipurkkien lajittelun nätillä korilla
* Kudoin uuden pipon (tarkemmat tiedon postauksen lopussa) ja löysin kirpparilta Benettonin vanhan kaulahuivin, joka pienellä ompelulla muutti muotoaan tuubiksi ja tyydytti kirjoneulehuivin himon
* Kävin Jyväskylässä ja Helsingissä työmatkoilla ja ehdin tehdä pikavisiitit sekä Titityyhyn että Priimaan. Totesin myös, että Titityy on kivoin lankakauppa jossa olen ollut, niin kuin mukaan tarttuneista lankavyyhdeistä voi päätellä. Juuri kun ehdin omahyväisesti myhäillä, että minähän en lankaa ostele kuin tarpeeseen ja valmiita projekteja mielessä pitäen...

Eli kyllä elämä vain on jännittävä. Illalla testataan ystävien kanssa sitä blogosfäärissäkin mainetta niittänyttä avokadopastaa ja jälkiruuaksi on jääkaapissa jo odottavat mustaherukkasuklaafondantit. Tulee hyvä ilta!

Pipon tarkemmista tiedoista jos joku on kiinnostunut niin tässä ne:

Ohje: Molly pienin muutoksin: 100 silmukan sijaan loin vain 80 ja peruskuvion vaihdoin toiseen (tarkemmat tiedot Ravelryssa). Kaventamisen aloitin jo 14 toiston jälkeen.
Lanka: Rowan Kid Classic
Kulutus: 1 kerä
Puikot: 3.5 mm ja 4 mm

Kavennukset eivät olleet kovin elegantit, mutta onneksi tupsu piilottaa paljon. Tupsun tekisin toisin jos olisi vielä lankaa jäljellä, sillä tajusin, että tuuhein tupsu ei ole aina paras. Nyt tuo tupsu muistuttaa painoltaan ja muodoltaa erehdyttävästi pientä kiveä, ei hyvä jos sen haluaa iskeä pipoon.

Black is back

maanantai 5. marraskuuta 2012

Mä oon vähän vilukissa. Töissä on ihan normaalia, että päivän päätteeksi kaivaudun esiin kolmen villatakin (kaksi päällä ja yksi jalkoja lämmittämässä), kaulahuivin ja villasukkien joukosta. Työhuoneen kaapissa roikkuu aina vähintään kaksi "työvillatakkia", voi sitten valita haluaako laittaa kokoukseen sen superpaksun vai sen normipaksun.


Vastaiskuksi tälle kirjastotädin syndroomaalle eli huonolle verenkierrolle neuloin toimistohuivin, joka on vähän kuin viltti mutta toimii myös kaulahuivina. Muhkea, iso, ihana, LÄMMIN: kovin olen tyytyväinen lopputulokseen. Tarttis lisätä normivarustukseen vielä kynsikkäät ja säärystimet/ pitkävartiset villasukat, niin voisi olla riittävä toimistosetti kasassa.

Puolessa vaiheessa nitkuttelua kirosin, että oliko pakko neuloa musta huivi, kun maailmassa on niin paljon muita ihania värejä. Värivalinta oli lopulta paras mahdollinen valinta, musta sopii aina kaiken kanssa ja mun villatakkikokoelma alkaa olla aika riemunkirjava. Ja jotenkin tykkään, että huivin tekstuuri hieman katoaa väriin kaukaa katsellessa mutta paljastuu sitten lähempänä. Valokuvausta musta ei todellakaan taas tehnyt helpoksi, kuvissa heiluu joku tyyppi mustan möhkäleen kanssa mutta that's it :)
Ohje: Ashby by Leila Raabe
Lanka: Cascade 220
Kulutus: 4 vyyhtiä
Puikot: 5 mm ja 5,5mm

Mallia oli hauska neuloa ja siinä oli mukavasti tekstuuria. Alkumetreillä tosin taas mietin että miksi oi miksi aina haksahdan palmikoihin. En vieläkään rakasta niiden neulomista. Itse neulomisprosessi kesti kauan, kuvittelisi että isoilla puikoilla tulisi tulosta nopeammin mutta turha toivo jos neuloja on laiska. Cascade 220 oli miellyttävä tuttavuus ja tulen neulomaan siitä paljon varmasti tulevaisuudessa. Paksuus olis just hyvä moneen projektiin.




Huivi oli käytössä tänään ekaa päivä ja kyllä se niin lämmitti sekä sisäisesti että ulkoisesti. On se villoihin kääriytyminen vaan mahtavaa!

Melkein kuin sunnuntai

lauantai 3. marraskuuta 2012

Jotenkin ihana päivä tänään, melkein kuin sunnuntai mutta ei kuitenkaan.  On sunnuntaiolo ilman sitä ikävää sunnuntaitietoisuutta että seuraava päivä on maanantai.

Muutenkin tunnelmoin pienissä joulufiiliksissä täällä tänään vaikka ulkona on kaikkea muuta kuin jouluista. Ehkä se on nuo kynttilät ja punaviini ja telkkarista tuleva jalkapallo jotka luovat tunnelmaa. Taidan laittaa vielä bataattilaatikon uuniin tai riisipuuron porisemaan hellalle. Hyvää pyhäinpäivää itse kullekin!


Hunter green

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Sitä uutta lempiväriä eli metsästäjän vihreää tulee nyt joka suunnasta: on Rowanin kahta eri lankaa Tampereen reissun tuomisina, on kynsilakkaa, on villatakkia ja on vielä ajatuksen tasolla neuloa kauluri ja pipokin. Mayday mayday, överivaara. Innostuksissani päsäytin jo ensimmäisen metsästäjän vihreän väliprojektin, pannan.













Ohje oli omasta päästä eikä mennyt kuin vajaa pari tuntia hommaan. Oi mikä tunne kun jotain saa valmiiksikin.

Ohje: Luotu 16 silmukkaa, oikeilla kerroksilla järjestystä vaihtaen 1 o 1 n, nurjalla aina nurin. Reunoissa 3 silmukka aina oikein.
Lanka: Rowan Felted Tweed kaksin kerroin
Kulutus: n. 25 g
Puikot: 4,5 mm

Kerä Tampereella oli ihana, tosin Lankaidean laarien äärellä kuola valui vielä enemmän. Onneksi mun spontaanit lankaostokset jää lähes aina kauppaan väriongelmien takia: joko on liikaa valinnan varaa tai sitten se täydellinen sävy puuttuu. Kolme viimeistä kuvaa ovat Design Boulevardista, suositeltava ostoskohde sekin.

Telkkarissa ne eilen muuten sanoi, että 2 tuntia shoppailua vastaa 300 kaloria ja yhtä salituntia. Siis mitäh, lisää tällaisia uutisia.

Annankatu 12 & 19

lauantai 13. lokakuuta 2012

Piipahdin Helsingissä ke-to työmatkalla ja ehdin siinä samalla tehdä ekskursion pariin ihanaan pikkuputiikkiin Annankadulla. 

Osoitteessa Annankatu 12 sijaitsee kierrätys- ja vintagehenkistä tavaraa myyvä Momono, joka harmikseni oli suljettu viimeksi kun kävin Helsingissä.  Onneksi silloin ihailemiani Aarikan keltaisia peltipurkkeja oli vielä jäljellä... 

Toinen ihana tuttavuus oli kadun toisella puolella sijaitseva Lokal, joka on nähtävästi yhdistetty taidenäyttely-kahvila-putiikki. Lapsenmieliselle tämän hetken näyttely oli nannaa ja katsokaa nyt tuota keittiöseinää, meille saisi heti pistää pystyyn tuollaisen! 
Pääsin ulkoiluttamaan ensimmäistä kertaa myös tuliterää Cambridge Satchel -laukkuani. Puhdasta rakkautta on kuulkaa tuo laukku. Emmin pitkään sen hankkimista, koska ennakoin että kiinnityssysteemi voi aiheuttaa raivokohtauksia tällaiselle kärsimättömälle ihmiselle, joka viettää suuren osan ajasta käsi laukussa. Tähän mennessä ei ongelmia, olen ottanut sellaisen mukavan zen-henkisen asenteen: laukun avaaminen ja sulkeminen on kuin japanilainen teeseremonia, pitkä ja harras. Toimii:) 
Ensi viikonloppuna ekskursioin Tampereella, silloin olisi tähtäimessä on lankakaupat eli ainakin Lankaidea ja uusi Kerä. Viimeisin väri-ihastukseni on metsästäjän vihreä, jotain sen väristä kauluri- tai pipolankaa jos vaikka löytyisi.

My kind of city

tiistai 11. syyskuuta 2012

Viimeisellä lomaviikolla vei matka Italiaan. Koska ollaan tylsiä, niin mentiin Venetsiaan (ja Gardajärvelle) - kolmatta kertaa. Tällä kertaa tosin ystäväpariskunnan kera. Se kaupunki on vaan niin paras.

Ekat kolme päivää vietettiin Gardajärvellä Gardassa. Vuokrattiin lentokentältä auto ja automatkalla opittiin, että italilaiset rakastaa liikenneympyröitä, että ne lippupömpelit moottoritien alussa tarkoittaa tiemaksuja, että Hertziin ei kannata luottaa koska navigaattori voi kuolla ekan puolen tunnin jälkeen ja että moottoritiellä olis hyvä valita oikea liittymä heti kerralla, sillä seuraava tulee todennäköisesti vasta seuraavan 50 kilometrin jälkeen. Tiivistys: Thank God for GoogleMaps. 

Käytiin myös maistelemassa viinejä Tommasin tarhoilla, bongailtiin julkkiksia ja nautittiin elokuvista Venetsian elokuvafestivaaleilla, shoppailtiin ja eksyttiin kaduilla, kastuttiin, kiivettiin rappusia ylösalasylösalas (mahtava asuntomme oli 5. kerroksessa, suosittelen rappusista huolimatta!) sekä nautittiin auringosta ja öisestä salamoinnista kattoterassilla. Ja tietenkin juotiin paljon espressoa ja spritzejä.    

Bye bye Venetsia hetkeksi, ehkä muutamien vuosien kuluttua taas nähdään.

Ps. Sori, kuvamäärän kanssa kävi pieni ylilyönti. Ei vaan osannut rajoittaa:)
Proudly designed by | mlekoshi Playground |