My masterpiece

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Ensimmäinen Martelan Kilta-tuoli on nyt verhoiltu valmiiksi. Valkoinen siitä tuli, vaan ei keinonahkainen niin kuin aluksi haaveilin. Jännitin liikaa todennäköisiä purkamisoperaatioita (huom. joita ei tullut yhtäkään!), etten tohtinut keinonahkaa valita. 
Kankaana Orientin Rocky (1,80 m), mukavan tiivis ja helposti käsiteltävä kangas, joka ei kyllä varmaan istumiseen sovellu. Tätä vaan ihaillaan parin metrin päästä. Ja jos totta puhutaan, niin eihän tuo tuoli ole enää edes niin valkoinen kuin kuvissa näyttää, huijaan teitä vain:). Mokailin jo kaavavaiheessa sen verran, että tuolin selässä on siitä todisteet parin ikävän maalitussiviirun verran. Harmittaa, mutta en tajunnut siinä kaavoja käsitellessäni, että kun ne on kerran piirretty maalitussilla niin sitä tussia lähtee niistä edelleen. Arvatkaa vaan lähteekö ne viirut irti, ei edes Marttojen neuvot auta ja kloriittiin en ole vielä uskaltanut koskea.

Mutta sotkemismokaa lukuunottama sanoisin, että on se kuulkaa aika masterpiece! Tää on tehty niin millilleen ja huolella, että tehdasyksilöt kalpenee rinnalla. Just kyyläsin töissä meidän kokoushuoneen Kiltoja ja niissä on huijattu niiteillä, tässä on sentäs neulottu käsin koko selkänoja ja ommeltu kaikki kerralla oikein:)

Ja kun tästä itsekehusta on päästy yli, niin siirrytäänpä itse verhoiluprosessiin. Kiltaa olisi aika toivoton verhoilla ilman kaavoja, sillä siinä on n. 11 ommeltavaa palasta, joiden pitää sopia täydellisesti yhteen. Mun ei onneksi tarvinnut purkaa, höyryttää, silittää yms. ja tehdä kaavoja puretun kankaan perusteella itse, vaan meidän verhoilijamestarilla oli ne valmiina.

Ompelu aloitettiin takaosasta selkänojan aukon alaosasta ja palojen yhdistämiseen oli tietty järjestys. Ompeluprosessi sujui yllättävän helposti, eikä mun tarvinnut tehdä kovin paljoa vaivalloista aivotyötä ja yrittää ajatella matemaattisavaruudellisesti, koska opettaja ystävällisesti kertoi aina, että mitkä palat ja kuinka päin pistetään seuraavaksi yhteen. Ehkä seuraavassa tuolissa onnistun käyttämään jo omiakin aivoja.
Projektin haasteellisin hetki taisi olla se, kun ommeltu kangas vihdoin aseteltiin tuolille. Kyllä se siihen  muotoutui alun paniikin jälkeen, vaati vain kiristelyä puolelta jos toiselta.
Toinen tuoli pitäisi vielä ehtiä tekemään ennen kurssin loppua. Siitä tulee samanlainen kuin tästäkin.

8 kommenttia :

wikke kirjoitti...

wautsiwau! Ihan mahtava lopputulos :) Olisipa hienoa osallistua itsekin jollekin verhoilukurssille. Mulla olis yksi sohva verhoiltavana, se tosin muodostuu niin yksinkertaisista palasista, että sen osaisin ehkä tehdä ilman kurssiakin..Olisko antaa jotain yleispäteviä vinkkejä verhoiluun liittyen? :)

Laura kirjoitti...

Todella kaunis tuoli! :)

Serayna kirjoitti...

Kiitokset kehuista!

Wikke: Mun amatööriopit olisi, että ilman niittipyssyä ei pärjää ja kangas kannattaa asetella ensin "heftaamalla" kiinni eli ampua niitit vinoon, sitten on helpompi alkaa kiristellä ilman että tulee ryppyjä yms outoja vetoja. Ja jos jotain olen oppinut niin se, että liiat saumanvarat on pahasta, kaikki extrakangas pois tai ne tursuaa jostain suunnasta:)

JenniH kirjoitti...

Todella upea tuoli, onneksi olkoon! Hyvä, että on avulias opettaja teidän kurssilla, tuo vaikuttaa aika monimutkaiselta verhoiltavalta. :) Onneksi oli kaavat valmiina. :)

Satu kirjoitti...

Voi että, ihana tuoli! Sä oot kyllä tosi taitava.

Miia kirjoitti...

Tosi kaunis tuoli!

Ida kirjoitti...

Hei! Mainitsit tekstissä kurssin - missä kävit verhoilukurssisi? :)

Serayna kirjoitti...

Hei Ida! Minä kävin kurssin Vaasa-opistossa, siellä alkaa yleensä aina syksyllä verhoilukurssi:)

Proudly designed by | mlekoshi Playground |