Epäsymmetriaa

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Jälleen yksi huivi, jonka tein ihan vain sillä periaatteella, että malli olisi kiva kokeilla neuloa.


Malli: Veera Välimäen Line Break
Lanka: Punta Yarns Merisock Space Dyed
Kulutus: 2 vyyhtiä
Puikot: 4 mm

Huivi sai alkunsa Veeran pitämässä huivityöpajassa, johon pääsin ottamaan osaa syksyllä. Hauska tapahtuma, ja hauskinta oli tietysti  päästä ihastelemaan Veeran valmiita töitä kosketusetäisyydeltä! Huivin tikuttelu kesti kauemmin kuin ajattelin, vaikka on lopullinen kokokin aika valtava. Pingottaminen oli outo prosessi: märkä huivi venyi ja venyi kuin jonkin mystinen alienlima, ei siis meinannut tulla kaikelle sille venymiselle loppua. Loppui matto, loppui nuppineulat. Pitää kyllä hankkia sellaiset pingotusvaijerit.

Lopputulos on kaikessa epäsymmentrisyydessään ja valtavuudessaan aika ihana. Tosin itse en oikein osaa pukeutua epäsymmentrisiin vaatekappaleisiin ja huiveihin, vain viehätynkin niistä. Jotenkin niiden asettelu vaatii paljon enemmmän vaivaa kuin tavallisen kolmiohuivin ja olen aina epämukavasti kiskomassa jotain kulmaa. Mutta eiköhän tämäkin huivi löydä saajansa, epäsymmetriaa hallitsevan sellaisen :)
 

Neuletakkini on jo hyvässä vauhdissa, yli puolen välin. Koko taitaa osua nappiin, onneksi saa sovitella koko ajan, kun neule tulee puikoilta yhtenä palana.

Ikuinen kaupunki

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Vietettiin pidennetty viikonloppu Roomassa, tuossa ikuisessa kaupungissa, jossa muinaishistoria havisee lähes joka kadunkulmassa. Ihan puhdas lomamatka ei ollut kyseessä, sillä matkan tarkoitus oli ottaa osaa Rooman maratoniin, joka juostiin sunnuntaina. Tai siis jonka M juoksi, minä hejahejasin reitin varrella.

Ja olihan siellä Roomassa nähtävää, kaikki oli suurta ja massiivista ja vanhaa. Vatikaani ja Pietarin kirkko varsinkin oli vaikuttava. Sikstuksen kappeli jäi näkemättä, se vähän harmittaa. Se oli edelleen suljettu uuden paavin valinnan jälkimaininkien takia. Ei Roomasta silti ollut Venetsian voittaneeksi, jokin jäi puuttumaan. Liikaa autoja, kiirettä ja mahtipontisuutta, eikä se kesän ja auringon puutekaan tietysti auttanut:)

Nyt en taas viikkoon halua nähdä pastaa, pitsaa tai vaaleaa leipää. Aina sama juttu Italian matkojen jälkeen, melkein valui onnen kyyneleet kun sain käsiini ruisleivän.

Lisää tilaa, kiitos

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Keittiönkaapit tursuaa, vaikka kamaa häipyy kirppareille melkein yhtä tehokkaasti kuin sitä sieltä tulee. Ne on ne hemmetin KUIVAMUONAT jotka vie kaiken tilan. Laskin, että meillä on kaapissa mm. kolmea eri riisilaatua, neljää erityyppistä pastaa ja viidenlaisia jauhoja. 



Saatiin vähän lisää astiatilaa hyllyllä, sillä Stringillä tietysti. Ei siihen onnistu kyllästymään sitten millään, näyttää aina hyvältä. Mittasuhteiltaan siroja seinähyllyjä on harmittavan vaikea löytää: vaikka muuten olisi sopiva niin syvyyssuunnassa senttimetrejä on liikaa. Alunperin suunnittelin tuohon "välipylvästilaan" lokerohyllyä, jonka muistin lapsuudessa omistaneeni. Kyseinen hylly roikkui kuitenkin homeisena leikkimökissä, harmi. 

Vuokon Hedelmä-satiinikankaan jämäpala ja Alessin kello tarttuivat mukaan paikallisen sisustusliikkeen loppuunmyynnistä. Mulla on kuulemma ilmiselvästi lähestyvä kolmenkympin kriisi, koska olen niin sairaalloisen kiinnostunut kelloista (=ajasta). Hah.

Aloittelen parhaillaan villatakin neulomista. Mallitilkku ei ole ihan oikeissa mitoissa ja laskutoimitukset hajottaa humanistin pään. Kai siitä ihan hyvä tulee jos summanmutikassa aloittaa ja toivoo parasta? Just tämän takia huiveja on niin paljon hauskempi neuloa.

Salaiset sunnuntaisukat

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Siinä on jotain paheellista ja jopa perverssin nautinnollista neuloa sukat kashmiria sisältävästä langasta. Ne on sellaiset sukat, joita neulotaan salaa ja toisaalta äänekkäästi päivitellen jos joku huomaa.

Nämä paheelliset salasukat on tehty ennen kaikkea rakkaudella, vain parasta omalle miehelle:)





Casbahia olen halunnut kokeilla jo pitkään ja kun Titityyhyn saapui uusi erä ja sopivia värejä, niin laitoin heti tilaukseen. Ja olihan se juuri niin luksuslankaa kuin ajattelinkin, oi niin pehmeää ja hivelevää ja tuhottoman kallista. Ajattelin tehdä vielä huivin samasta langasta.

Malli: Yksinkertainen (Melissa Morgan-Oakesin kirjasta Varpaista varteen)
Lanka: Handmaiden Fine Yarn Casbah Sock
Kulutus: n. 100 grammaa
Puikot: 2,5 mm

Sukkien ohje on Varpaista varteen - neulo 2 sukkaa kerralla -kirjasta. Kirja oli positiivinen yllätys: ohjeet, kuvat ja tekniikkaselitykset olivat todella selkeitä ja kirjasta puuttui kokonaan ärsyttävä epämääräisyys, joka mua on monissa sukkakirjoissa rasittanut. Kokotaulukko oli ihan loistava ja vielä parempi oli laskukaava, jolla sai selville, miten paljon tarkalleen täytyy neuloa ennen kiilan aloittamista, jos haluaa täydellisesti istuvan sukan. Paljon sukkia neuloville nämä asiat on varmaan selvää pässiä, mutta tällainen sukka-amatööri tykkää kun asiat väännetään rautalangasta. Suosittelen kaikille, jotka ovat tästä sukkatekniikasta kiinnostuneita. Ohjeiden lukeminen on uuvuttavaa, mutta lopputulos vaivannäön arvoinen! Kaikista vaikeinta oli päättely; tarpeeksi löysää tuli vasta neljä eri päättelytyyliä myöhemmin.

Tuolilla roikkuu Marimekon Ikkunaprinssi-kangas, jota kävin hakemassa kanta-asiakastarjouksella, kun pelästyin että nyt se jo katoaa valikoimista. Suunnittelin iskeväni sen makuuhuoneen isoon kangastauluun koska vaihtelu virkistää, mutta vähän tuo tuntuu liian tummalta sinne. Ei haittaa, kangas on niin hieno, että voin hautoa sitä hetken kaapissakin ja olla tyytyväinen.
Proudly designed by | mlekoshi Playground |