Jouluja, ihmiset!

lauantai 20. joulukuuta 2014

Suomeen on palattu 6 viikon unohtumattomalta seikkailulta Uudesta-Seelannista, Australiasta ja Singaporesta. Matkabloggaaminen osoittautui hauskemmaksi kuin odotimmekaan, joten se toinenkin blogi tulee jatkumaan matkailun merkeissä. Aikamoinen järkytys tämä pimeys ja synkkyys viime viikolla oli kun Suomeen palasimme, tosin 6 tunnin aikaerollakin taisi olla osa syynsä. Onneksi sentään saatiin vähän lunta!


Himmeli-innostuskin tässä ennen joulua iski. Pääsin vihdoin Eija Kosken himmelikurssille, kun hän kävi meillä töissä vetämässä himmeli-illan. Monena vuonna olen ajatellut aloittaa himmelin teon omin voimin ja pari kertaa päässyt jo pillien leikkelyvaiheeseen, mutta jotenkin ne himmelin salat eivät ole avautuneet ja materiaalit eivät ole inspiroineet. Vaan nyt tuli todettua, että ihan mahtavaa hommaa himmelien askartelu on, joten näitä on varmasti tulossa lisää. Keväällä olisi himmelikurssi Vaasa-opistolla...

Kyseinen kuvassa näkyvä malli ei ensin täysillä innostanut, kun olin aina ajatellut haluavani sellaisen perinteisen muotoisen himmelin. Nyt olen eri mieltä, tämä näyttää todella hyvältä tuolla ikkunalla roikkuessaan ja on muodoltaan niin moderni ja epäperinnehimmelimäinen, että sopii roikkumaan siellä vaikka vuoden ympäri.



Muuten täällä ei ole puikot paljoa heiluneet. Ennen reissuun lähtöä neuloin M:lle kaulahuivin Handmaidenin ihanaisesta Casbah Sockista ja itselle pannan Dropsin Alpacasta, mutta nyt en tiedä mihin projektiin tarttuisin. Ehkä pitää nyt vaan keskittyä himmeleihin. Reissusta tarttui kyllä mukaan varsin pehmoista ja törkeän kallista opossumilankaa kahdessa värissä, mutta pitää vielä haudutella, että mitä niistä haluaisin tehdä. Jotain spesiaalia.

Joka tapauksessa toivottelen kaikille teille kaikille antoisia joulun pyhiä ja pehmeitä paketteja!

Ipad minille suojus

maanantai 20. lokakuuta 2014

Virkkaaminen, voi että se on taas kivaa pitkästä aikaa!



Ensimmäinen yritys iPadin suojukseksi oli verhoilukankaista ommeltu pussukka. Se ei mennyt aivan putkeen, siitä tuli vähän liian tiukka ja vetoketjusta muhkurainen, tiedätte kuvion. Pitäisi tosin kokeilla neuloa samalla ohjeella uudestaan, se oli sen verran näppärä ohje ja toisella kerralla osaisi varmaan jo paremmin.

Tämä on siis käytännössä suojus nro. 2. Tehty Molla Millsin ensimmäisen virkkauskirjan ohjeella. Olisin niin halunnut kokeilla niitä uuden kirjan optisia virkkauskuvioita, mutta iPad minin ympärysmittaan tarvittavat silmukkamäärät eivät menneet yksiin niiden kanssa. 

Ohje: Tablettipussi (Molla Mills: Virkkuri I)
Lanka: Drops Muskat
Kulutus: 1 kerä tummempaa vihreää, 1 kerä vaaleaa vihreää
Koukku: 3 mm

Muokkasin ohjetta sen verran, että tein raidoista eri paksuisia ja lisäsin keskelle kaitaleen, jossa värit vaihtuvat käänteisiksi. Tämä ihan siksi, että tummanvihreä lanka riittäisi ja muuten vähän tylsään kuvioon saisi eloa. Lopputulokseen olen varsin tyytyväinen, mitä nyt ehkä pari silmukkaa saisi olla leveämpi. Unohdan aina, että virkkaustyöt eivät veny ollenkaan samalla tavalla kuin neuletyöt vaikka niitä kuinka kastelisi ja venyttäisi.

Sonning

maanantai 22. syyskuuta 2014

Olipa kerran projekti, joka kesti ikuisuuden. Vaan joskus ikuisuusprojektitkin valmistuvat ja silloin ne ovat kaikkein parhaita projekteja. Tässä viime vuosien savottani, Sonning.





Huivi on aloitettu 2011 joulukuussa. Joka kesä olen ollut varma, että nyt se valmistuu, nyt saan hartiahuivin niihin ja niihin juhliin, vaan vimmainen neulominen ei ikinä riittänyt. Perinteinen ikuisuusprojekti tämä ei ole siinä mielessä, että en ole missään vaiheessa hylännyt sitä. Melkein joka kuukausi neulominen on edennyt, mutta aivan 
h e l v e t i n hitaasti. 

Malli: Sonning (kirjassa The Scrumptious collection vol. 1)
Lanka: Fyberspates Scrumptious Lace
Kulutus: Vajaa vyyhti
Puikot: 3 mm

Keskipaneeli (pitsiosuus) on ollut pisimpään kesken, koska sitä ei televisioneulomisena voinut tehdä. Pitsikuvio toistuu sekä nurjalla että oikealla puolella, siinä ei ole oikein mitään mieleenjäävää logiikkaa eikä kuviota voi muistaa ulkoakaan, koska parhaimmillaan osiot olivat 25 silmukkaa pitkiä. Tai ainakaan minun aivoni eivät tähän kyenneet. Sanalla sanoen tämä on siis ollut vaikeinta ja haastavinta, mitä olen koskaan neulonut. Ohjeessa oli kyllä pitsiosuus kuviona, mutta neuloin koko homman sanallisista ohjeista, juurikin siksi että järkevät silmukkaosuudet olivat niin pitkiä, että kuviosta ei ollut oikein mitään hyötyä. 

Mutta vaikka huivi oli vaikea, niin se ei ollut sitä kuitenkaan rasittavalla tavalla. Sopivan haastava, keskittymistä vaativa, kuitenkin hauska. Koostumus oli kiinnostava: ensin neulottiin molemmat sivupaneelit ja sen jälkeen alettiin neuloa niiden väliin pitsiosuutta. Pinnasta tuli todella miellyttävä, kun ohuesta pitsilangasta neuloi pienillä puikoilla. Tekisi mieli tehdä paitakin samanlaista ohutta pintaa.

Huoh. Nyt saa neuloa taas jotain muuta ja ostaa lankojakin. Lupasin itselleni, että tämä savotta saadaan valmiiksi, ennen kuin uusia keriä on lupa ostaa tai uusia projekteja lupa aloittaa. Taidanpa virkkailla seuraavaksi, jeejee!

Oma koti kullan kallis

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Oi se tunne, kun kämppä on tavallista siistimpi. Sen kunniaksi kannatti kaivaa kamerakin esille.


Syy tähän siisteyteen ovat vieraat, jotka kävivät meillä viikolla valokuvaamassa kämpän. En tiedä vielä edes päädytäänkö tässä mihinkään printtimediaan, joka tapauksessa oli hauska nähdä oikea sisustusvalokuvaaja ja -toimittaja tositoimissa. Vierailu sai siivouksen lisäksi vauhtia ompeluprojekteihin, jotka ovat marinoituneet tuossa työpöydällä inspiraatiota odottamassa. Muun muassa lattiatyynyt ovat saaneet uudet päälliset (vetoketjujen ompelu on edelleen ihan peestä, ei muutu yhtään helpommaksi vaikka niitä kuinka monta olisi ommellut). 

Valokuvausepisodi osoitti sen, kuinka vaikea on suhtautua objektiivisesti omaan kotiin. Suurimman osan ajasta mulla ei ole oikeasti aavistustakaan, miltä täällä näyttää ulkopuolisen silmin, itselle kun ne ongelmakohdat ja keskeneräiset asiat pistävät eniten silmään (varsinkin tällaisessa tilanteessa). Noh, loppu hyvin kaikki hyvin, kämppä kelpasi sellaisena kuin on enkä rynnännyt kauppoihin uusimaan sisustusta vaikka ehkä alkupaniikissa sitä ihan hetken harkitsin ;)

Voehan Fimo

perjantai 22. elokuuta 2014


Pakkohan sitä oli täälläkin taloudessa kokeilla. Fimoa. Koska Fimoa on ilmeisesti tällä hetkellä huonosti saatavilla (vain harmaata ja punaista Sinooperin hyllyissä), niin sekoittelin Cernitiä mukaan.

Vaan ei mennyt niin kuin Strömsössä mun kokeilut. Voin kertoa, että ei ole hetkeen ollut yhtä turhautuneet ja tuskanhikiset fiilikset kuin ekaa kertaa Fimon kanssa. Tätä osaa 3-vuotiaskin! Hetkessä supersympaattisia koruja ja muita jutskia! Niin kivaa! NO EI. Meinas savipallerot lentää seinään.

Totuuden nimissä täytyy sanoa, että aloitin ehkä liian kunnianhimoisin suunnitelmin. Piirtelin yksi päivä huvikseni origameja ja mietin, että olispa kivat korvakorut. Siitä sitten aloitettiin. Vierähti tunti, vierähti toinen ja kolmaskin ja pöydällä oli vain kasa epämuodostuneita sormien muussaamia kolmioita. Ainut pelastettava oli tuo yksi korvakoru, siinäkin reikä väärässä kohdassa. Muut meni roskiin niin ei saatu edes kuvamateriaalia.





Toinen kokeilu meni jo vähän paremmin. Tajusin aloittaa iisimmin eli tein yksikertaisia helmiä ja palluroita. Yksi siedettävä kaulakoru syntyi, korvakorutkin ehkä. Vieläkään sitä käsillä tekemisen hyvän olon tunnetta ei saavutettu. Vaikea sanoa tuleeko minusta ja Fimosta koskaan BFF. Ehkä annan sille vielä mahdollisuuden, haluaisin nimittäin niin kovasti kokeilla Totoron muovailua. Sehän ei ole lainkaan liian kunnianhimoista! 

Pieniä ilonaiheita

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Kumman pitkältä tämä kesä on tuntunut, vaikka lomaa ei ole ollut kuin viikko. Taitaa ihanankamalalla helteellä olla jotain tekemistä asian kanssa.

Viime aikoina ihmisen on tehnyt iloiseksi torilta ostettu kukkakimppu (jollain taisi olla puutarhassa ylimääräistä, kun pieni pöytä oli samanlaisia kimppuja pullollaan, ihania!), sormihien vähentyminen jolloin neulominenkin taas onnistuu ja pikkuvessaan ommeltu uusi verho (Vallilan Poppamiestä, kiva kun saa pöntöllä katsekontaktia).

Tunnistaako muuten kukaan tuota kirpparilta mukaan tarttunutta lasipurkkia? Epäilen, että jotain halppisimporttia on, suloinen kuitenkin.




Maybe too much

lauantai 21. kesäkuuta 2014

En tiedä miten tämä on päässyt tapahtumaan. Salakavalasti pinkki on hiipinyt talouteen ja olohuone on muuttunut harmoniseksi pastellivyöhykkeeksi. Lievästi, ööh, liian herkkistä. Yliannostus tuli viimeistään näistä kuvista, joten muutosta asiaan taitaa olla tulossa.


Ikkunoista näkyy muuten meidän vehreä takapiha, josta olen tainnut mainita joskus. Mitäs tykkäätte? Suojeltuja muinaispuita täynnä. Vehreys on toki kivaa, mutta joskus tekisi mieli käydä salametsurihommiin, koska olohuoneessa ja työhuoneessa ei aurinko kesällä näy kuin 16.00-16.20. Toisaalta kämppä ei koskaan kuumene yli +25 asteen. Pitäisi oppia nauttimaan kevätauringosta ja arvostamaan viileysaspektia enemmän. Ja tuleehan tuolta keittiön ja makuuhuoneen puolelta luonnonvaloa, yllin kyllin.

Ainiin, hyvää jussia, kai se jatkuu vielä huomisenkin!

Jotain pientä ja virkattua

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Eilen juhlittiin ystävien häitä, huikeat juhlat oli! Kömmittiin kotiin lähemmäs aamuviittä, tänään on tanssijalkoja paikkailtu Compeedilla kärsineimmistä kohdista.



Mulla oli päällä sitruunankeltainen hame, valkoinen toppi ja superoranssit kengät, jotka kaipasivat seurakseen muutakin kuin oranssia kynsilakkaa. Virkkailin siis asun koristukseksi söpöilevän pikku käsikorun. Helppoa ja nopeaa! Jos unohdetaan lankojen päättely. 

Lanka: Jotain ohutta virkkauslankaa
Koukku: 1,5 mm

Muutakin pientä on tullut virkkailtua. Virkkuri II tipahti postiluukusta täälläkin ja olin niin liekeissä sen selailtuani, että oli pakko kokeilla jotain kuosia, vaikka sitten vähän pienemmässä mittakaavassa. On se Molla Mills vaan taitava ja voi apua kun kirja oli pullollaan ihanuuksia! Itse asiassa tykkäsin tästä II kirjasta enemmän kuin ykkösestä. Mustavalkoisuus kävi ekassa kirjassa hieman kyllästyttäväksi, tässä uudessa ihastuttivat juuri värit ja nuo mainiot optiset kuosit.

Minä kokeilin Kuutio-kuosia ohuilla virkkauslangoilla (koukku 1,5 mm), lopputuloksena pikkuruinen korttikukkaro. Kuosi ei ollut ihan helppo. Huomasin liian myöhään, että kerroksen vaihtumista olisi pitänyt pitää silmällä paljon paremmin, nyt virkkailin fiiliksen mukaan ja jossain vaiheessa huomasin, että kuvio oli 4:llä silmukalla pielessä. Noh, hyvää harjoitusta tulevia koitoksia varten.




Molla Millsille muuten sellaiset terveiset, että toivottavasti Ravelryssä nähdään josssain vaiheessa. Kotimaisia ja ulkomaisia faneja kyllä löytyisi:). Terv. nimimerkki viimeisen tunnin Virkkuri-kirjoja ja ohjeita Ravelryyn luetteloinut fani. Sinne vaan lisäämään projekteja ja korjaamaan mun virheitä.

Raitoja

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Pitkästä aikaa paluu huivien pariin! Tämä valmistui jo heti joulun jälkeen, mutta olen pantannut sitä saajan syntymäpäivään saakka.


Malli: Veera Välimäen Life on Sundays
Lanka: Drops Alpaca
Puikot: 3,5 mm
Langankulutus: en millään muista, ehkä 2 kerää per väri... 

Tämä malli on sellainen, jonka halusin neuloa heti kun sen Veeran blogissa näin. Pystyraidat näyttivät niin vinkeiltä. Ohjeen kanssa oli hieman ongelmia, sillä silmukoiden nostojärjestyksessä oli sekavuuksia. Yleensä seuraan ohjeita aika orjallisesti ja surkuttelen sitten myöhemmin, mutta tässä onneksi jopa mun logiikka sanoi, että homma ei voi mennä ihan noin.




Aika mukava tästä tuli ja anoppi toivottavasti ilahtuu. Onhan se vähän hassua lahjoa ihmisiä villalla keskellä auringonpaahdetta ja helteitä, mutta toisaalta Suomen kesä on arvaamaton:)

Hitit ja hudit

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Kävin villavaatteita eilen läpi ja pari kertaa kävi mielessä, että kaikkea sitä onkin tullut neulottua. Mitä näille kaikille pitämättömille tapauksille oikein pitäisi tehdä? Onneksi löytyy niitäkin, jotka ovat olleet kovassa käytössä.

Kokosin yhteen ne minun lyhyen neulonta- ja virkkausurani top 3 hitit, hudit ja mieleen jääneimmät suosikit. Suurin osa huiveista on mennyt lahjaksi, mistä syystä niitä ei montaa listoilta löydy.




  1. Musta Ashby: Toimistohuivini, joka on kulkenut mukana myös monet pikkujoulut ja muut juhlat. Tyylikäs, muhkea, lämmin. Ainut valituksen sana tulee Cascade 220 langasta, joka osoittautui niin löyhäkierteiseksi, että nyppyjä alkoi ilmestyä aivan liian aikaisin.

  2. Veranda Tam: Tämä on ollut syksyn ja kevään käytetyin myssyni. Väri, lanka, malli - kaikki natsaa. Kaikista neulomistani asioista pipoja tulee muutenkin pidettyä kaikkein eniten, muut ahkerasti käytetyt suosikkini ovat harmaa palmikkopipo ja Rose Red baskeri.

  3. Vihreät kantapäättömät kierresukat: Kuka olisi arvannut, että ensimmäiset neulomani sukat sitten yläasteen olisivat myös ne käytetyimmät. Sitä ne kuitenkin ovat. Mukavan ohuet, sopivan lyhyet eivätkä osoita kulumisen merkkejä, koska kantapään paikka aina vaihtuu.  



  1. Keltainen tuubihuivi aka Winter Flame: Mulla oli niin suuret odotukset tästä. MUTTA: vetää makkaralle, tuubi jotenkin joka asentoon liian lyhyt tai liian pitkä. Käytetty ehkä kaksi kertaa. 

  2. Vihreä nyppyhuivi: Paksu ja niiiin epäkäytännöllinen

  3. Drops kauluri: Malli kiva, lanka eli Rose Mohair BIG mistake. Hiostava, kutittava, karvaava. Tämän jälkeen en ole tainnut ostaa yhtäkään kerää tekokuitulankaa, muutuin lankasnobiksi.




  1. Triforce iltalaukku: Tämä on niin ihana, jokainen yksityiskohta onnistui.
  2. Jämälankatakki lapselle: Ensimmäinen neulomani vaate, rakastan takin värejä ja erilaisten pintojen yhdistelmiä. Ja mikä tärkeintä, lahjan saaja tykkäsi myös!
  3. Viltti isoäidinneliöistä: Tämä on jäänyt mieleen hauskana projektina, jonka lopputulos miellyttää edelleen. Tosin tällä hetkellä värit tuntuvat liiankin hurjilta, mistä syystä viltti odottaa uutta tulemistaan kaappiin säilöttynä.

Auts kun osa vanhoista postauksista näyttääkin kamalilta ja kuvat on pieniä. Tässä on riittävästi arkistojen kaivelua pitkäksi aikaa.

Kuulumisia, moi

lauantai 3. toukokuuta 2014

Laiskuribloggari ilmoittautuu jälleen paikalle, moi. Sitten viime aikojen tapahtunutta.

Vappu ja Key lime pie
Vapun vietimme ystäväpariskunnan kanssa meillä, oli menu, oli ruokaa ja juomaa.  Emäntä käytti enemmän aikaa menun disainaamiseen kun ruokaan (no ei sentäs), mutta mastercheffimäisesti voisi todeta, että kaikki saatiin lautaselle! Ja maistui! Ei haitannut, vaikka seesamsiemenet löysivät tiensä tatakin päälle vasta pöydässä, parsoissa oli lievä ajoitusongelma (lötkähtivät, pirut) ja ranskiksia fritattiin yhden erätauon ja puoliajan ajan. Key lime pie oli oikein bueno, uusi suosikkini.



Blogiaktiviteetteja
Tämä bloggari on päässyt ensimmäistä kertaa mukaan "blogitapahtumiin", kiitos Vaasalaiset bloggarit-facebook-ryhmän superaktiivisten ja energisten bloggareiden. Olin Aveolla (mitä, löytyykö Vaasastakin tällaista sisustustarjonta) tutustumassa kevään uutuustekstiileihin ja tapetteihin. Vuodatin ilon kyyneliä villaisten verhoilukankaiden parissa, niistä oli jopa värivaihtoehtoja! Ja voitin lampun arvonnassa! 

Toinen mukava tapahtuma oli bloggariporukan valokuvauskurssi. Järkkärin saatuani muistan opetelleeni useimmat säädöt, mutta RAW-formaatti vei laiskurin mennessään ja kameran säädöt jäi käyttämättä. Nyt toivottavasti aukot ja valotukset ja ISO-arvot ovat tulleet taas jäädäkseen.

Kiitos näistä tapahtumista, laiskabloggari kiittää ja kumartaa ja potee huonoa omaatuntoa, kun postaus ja maininta näistä tulee vasta nyt.


Virkkaus ja neulominen
Milliäkään en ole neulonut pariin kuukauteen. Menin vannomaan, että seuraavaksi valmistuu tuo yksi ikuisuusprojekti, mutta kovin luotaantyöntävä projekti se on. Monimutkainen, ei tv-neulontaa. Neulekirjoja sentään on luettu. Uusi Virkkuri on tilauksessa, sitä odotan innolla! Sitä odotellessa innostaa ihana Rakkain villatakkini, josta hutsittaisi yksi jos toinenkin projekti. Sympaattinen kirja on myös Villan kotoisa kosketus. Siitä silmiin osui erityisesti tuo neuleella päällystetty peili. Olen melko varma, että meidän varastossa myyntiä odottava Ikean peili on juuri sama, jota tuossa ohjeessa on käytetty...


Uusi matkablogi
Viimeisenä mutta ei suinkaan vähäisenä kuulumisena on uusi matkablogimme Allergic to Kiwi, jonka M:n kanssa pistimme pystyyn ja julkiseksi vähän aikaa sitten. Tarkoitus olisi kirjoitella tulevan Uuden-Seelannin ja Australian matkamme suunnittelusta ja tietysti bloggailla livenä reissun ajan. Mutta siihen on aikaa, sitä ennen fiilistellään ja nautitaan odottelusta. Tervetuloa seurailemaan:)

Proudly designed by | mlekoshi Playground |