Sonning

maanantai 22. syyskuuta 2014

Olipa kerran projekti, joka kesti ikuisuuden. Vaan joskus ikuisuusprojektitkin valmistuvat ja silloin ne ovat kaikkein parhaita projekteja. Tässä viime vuosien savottani, Sonning.





Huivi on aloitettu 2011 joulukuussa. Joka kesä olen ollut varma, että nyt se valmistuu, nyt saan hartiahuivin niihin ja niihin juhliin, vaan vimmainen neulominen ei ikinä riittänyt. Perinteinen ikuisuusprojekti tämä ei ole siinä mielessä, että en ole missään vaiheessa hylännyt sitä. Melkein joka kuukausi neulominen on edennyt, mutta aivan 
h e l v e t i n hitaasti. 

Malli: Sonning (kirjassa The Scrumptious collection vol. 1)
Lanka: Fyberspates Scrumptious Lace
Kulutus: Vajaa vyyhti
Puikot: 3 mm

Keskipaneeli (pitsiosuus) on ollut pisimpään kesken, koska sitä ei televisioneulomisena voinut tehdä. Pitsikuvio toistuu sekä nurjalla että oikealla puolella, siinä ei ole oikein mitään mieleenjäävää logiikkaa eikä kuviota voi muistaa ulkoakaan, koska parhaimmillaan osiot olivat 25 silmukkaa pitkiä. Tai ainakaan minun aivoni eivät tähän kyenneet. Sanalla sanoen tämä on siis ollut vaikeinta ja haastavinta, mitä olen koskaan neulonut. Ohjeessa oli kyllä pitsiosuus kuviona, mutta neuloin koko homman sanallisista ohjeista, juurikin siksi että järkevät silmukkaosuudet olivat niin pitkiä, että kuviosta ei ollut oikein mitään hyötyä. 

Mutta vaikka huivi oli vaikea, niin se ei ollut sitä kuitenkaan rasittavalla tavalla. Sopivan haastava, keskittymistä vaativa, kuitenkin hauska. Koostumus oli kiinnostava: ensin neulottiin molemmat sivupaneelit ja sen jälkeen alettiin neuloa niiden väliin pitsiosuutta. Pinnasta tuli todella miellyttävä, kun ohuesta pitsilangasta neuloi pienillä puikoilla. Tekisi mieli tehdä paitakin samanlaista ohutta pintaa.

Huoh. Nyt saa neuloa taas jotain muuta ja ostaa lankojakin. Lupasin itselleni, että tämä savotta saadaan valmiiksi, ennen kuin uusia keriä on lupa ostaa tai uusia projekteja lupa aloittaa. Taidanpa virkkailla seuraavaksi, jeejee!

Oma koti kullan kallis

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Oi se tunne, kun kämppä on tavallista siistimpi. Sen kunniaksi kannatti kaivaa kamerakin esille.


Syy tähän siisteyteen ovat vieraat, jotka kävivät meillä viikolla valokuvaamassa kämpän. En tiedä vielä edes päädytäänkö tässä mihinkään printtimediaan, joka tapauksessa oli hauska nähdä oikea sisustusvalokuvaaja ja -toimittaja tositoimissa. Vierailu sai siivouksen lisäksi vauhtia ompeluprojekteihin, jotka ovat marinoituneet tuossa työpöydällä inspiraatiota odottamassa. Muun muassa lattiatyynyt ovat saaneet uudet päälliset (vetoketjujen ompelu on edelleen ihan peestä, ei muutu yhtään helpommaksi vaikka niitä kuinka monta olisi ommellut). 

Valokuvausepisodi osoitti sen, kuinka vaikea on suhtautua objektiivisesti omaan kotiin. Suurimman osan ajasta mulla ei ole oikeasti aavistustakaan, miltä täällä näyttää ulkopuolisen silmin, itselle kun ne ongelmakohdat ja keskeneräiset asiat pistävät eniten silmään (varsinkin tällaisessa tilanteessa). Noh, loppu hyvin kaikki hyvin, kämppä kelpasi sellaisena kuin on enkä rynnännyt kauppoihin uusimaan sisustusta vaikka ehkä alkupaniikissa sitä ihan hetken harkitsin ;)
Proudly designed by | mlekoshi Playground |