Brísingamen

Black or white? Or not?

2012-01-28T19:33:00.000+02:00

Argh, aina sama valinnan vaikeus kun on värit kyseessä. Joskus toivon, että olisin mustavalko -ihminen ja vaihtoehtoja olisi vain kaksi. Tosin siinäkin olisi yksi vaihtoehto liikaa.

Seuraava verhoiluprojekti, työtuoli itselleni, kulkeutui Helsingistä viimein tänne. Kyseessä on Martelan vanha klassikko eli Kilta -tuoli, joita bongailin tori.fistä kaksin kappalein. Nyt pitäisi vain päättää, että mitä kangasta niihin isketään. Harkinnassa olisi ehkä hieman yllättävästi tekonahka, musta tai valkoinen. Tuli hieman vihjausta siihen suuntaan, että tällä kertaa mitään värikästä ei sitten laiteta, kun alkaa kuulemma työhuoneessa olla niitä värejä jo ihan tarpeeksi:). Mutta mutta, joku vihreäkin kangas olisi kiva...

Apuva, mitä mieltä olette: mustaa vai valkoista, tekonahkana vai kankaana? Vai jotain väriä? Tekonahka voi olla aika haastava neulottava, sillä sitä ei paljoa pureta.

P.S. Vähänkö on muuten lankakorini nyt siisti, siivosin sieltä kirpparipussiin aika monta "turhaa" kerää.

Sisustusbloggausta

2012-01-21T18:20:00.000+02:00

Tänä aamuna vietin taas pitkän ja autuaan hetken teekupin ja sisustuslehtien kera. Voihan viikonloppu <3. Kutomukset etenee hitaasti ja nitkutellen, siitä syystä tämä hiljaiselo. Vaihteeksi maistuu paremmin lukeminen.

Tämä postaus menee sisustusbloggauksen puolelle, mutta eipä tuo haitanne kun niistäkin on tullut aina välillä toivomuksia:)

Räpsin aamulla kuvia meidän "ruokailutilasta" ja viimeisimmistä kirpputorilöydöistä, jotka päätyivät kyseisen tilan hyllyille. Kyseessä ovat tuo keltainen emalikulho ja muodoillaan hurmanneet valkoinen kermakko ja sokerikko. Hyllyt täyttyvät uhkaavaa vauhtia samoin kuin keittiön kaapitkin. Kaikki vanhat lasitavarat ja kulhot ja muut on kuitenkin niin ihania, että vaikea niistä on kieltäytyä kun huutelevat kirpparin hyllyillä juuri minulle "take me take me!".

Ruokailutilamme on yksi niistä sympaattisista pohjaratkaisuista, joihin ihastuimme tässä asunnossa. Olin kyllästynyt avokeittiöön ja tällainen puoliavoin keittiö-ruokailutila -ratkaisu tuntuikin täydelliseltä. Tilasta on suora näköyhteys olohuoneeseen, joten suuremmalla porukalla voi helposti huudella huoneesta toiseen.

Hyviä viikonloppuja kaikille!

New Year's Eve in Paris

2012-01-10T21:42:00.000+02:00

Uusi vuosi vaihtui meidän osalta Pariisissa, jossa oltiin nyt toista kertaa. Käytiin alkusyksyllä katsomassa Woody Allenin Midnight in Paris ja kun päästiin kotiin, niin tilattiin sitten siinä pienessä punaviinihuppelissa saman tien lentoliput. Ei ollenkaan huono tapa viettää vuoden vaihtumista.

Söimme uuden vuoden aattona niin pitkän kaavan kautta illallista, että laskua tilattaessa kello olikin yhtäkkiä jo 23.45. Oltiin kuitenkin niin nopeita pikasprinttereitä, että ehdittiin Eiffelille paria minuuttia ennen kuin valoshow alkoi, kuohuviinipullokin saatiin auki ennen h-hetkeä. Sprinttimatkan pituuden voi todeta yllä olevasta kuvasta.

Sää oli vähän tylsä: sadetta, sadetta, sadetta. Sunnuntaina kaikki oli kiinni, joten vietettiin osa päivästä Pariisin varmaan kuuluisimmalla hautausmaalla, Père-Lachaisella. Ykköskohteena tietenkin Jim Morrisonin hauta, mutta tuli siinä ohessa todistettua Edith Piafin, Chopinin ja Oscar Wilden viimeiset leposijat. Uskomaton paikka tunnelmaltaan tuo Père-Lachaise, jos jossain on menneisyyden haamuja niin siellä.

Toinen uskomaton asia on Pariisin konditoriat. Voi luoja niitä leivoksia, mmmm...

Uusivanha nojatuoli

2011-12-27T20:57:00.000+02:00

En ole tainnut täällä mainita, että olen koko syksyn syventynyt verhoilun saloihin opiston verhoilukurssilla. Raahasin yli vuosi sitten kirpputorilta viehättävän (jos äidiltä olisi kysytty niin viheliäisen) vanhan 70-luvun (?) nojatuolin ja ajattelin itsevarmana, että ei se verhoilu voi mitään rakettitiedettä olla, että kyllähän tässä yhden tuolin yhtäkkiä verhoilee, jos purkaa sen vaan osiin ja tekee kaavat.

Noh, tajusin ajatuksen absurdiuden aika pian ja ilmoittauduin suosiolla kurssille. Hauskaa on ollut, keväällä jatkuu vielä uuden oppiminen ja lopputuloksena on jo uuden kankaan saanut nojatuoli. Ja vaikka itse sanonkin, niin voi jumankekka siitä tuli hieno!

Ei ole verhoilu mikään helppo laji, välineurheilua sekin ja vaati lisäksi hyvät tilat. Ja käsivoimia, se tuli huomattua. Siinä kun kaksinkerroin äheltää lattianrajassa ja yrittää saada niittipyssyä latinkiin, niin ei tunne itseään kovin ammattitaitoiseksi. Pitää vissiin treenata käsilihaksia vähän enemmän.

Kaikkein hauskinta hommaa on ollut nappien painaminen. Joskus hankin vielä oman nappikoneen ja hukutan itseni nappeihin. Vaikeinta oli ompelutyöt, varsinkin nuo käsinojien etuosat, sillä kankaanpalaset piti olla juuri oikean kokoiset. Minulla on paha tapa jättää kankaanpaloihin ekstratriplasaumanvarat, ihan vain varmuuden vuoksi, mikä ei ollut hyvä juttu tässä yhteydessä. Lisäksi ompelu tehtiin vanhalla teollisuusompelukoneella, jossa on vain kaksi vaihdetta: stop ja täysiä. Hieman hankala on hallita konetta, jonka normaalinopeus tuntuu olevan viisinkertainen verrattuna tavalliseen ompelukoneeseen.

Seuraavaksi ne ennen-välissä-jälkeen -kuvat:

Ennen:

Välissä:

Jälkeen:

Suunnitelmissä oli alunperin sijoittaa nojatuoli eteisen naulakon tai peilin alle, mutta ei se oikein istunut kumpaankaan paikkaan. Täydellinen paikka olisi tämä työhuoneen nurkka, jossa meillä on ollut valkoinen keinutuoli. Keinutuolille ei kuitenkaan ole tilaa missään muualla. En haluaisi siitäkään luopua, mutta kun tilaa on rajoitetusti. Katsotaan, saadaanko pienillä järjestelyillä jotain järkevää aikaan.

Joulupukin pussista

2011-12-26T13:00:00.000+02:00

Joulupukin pussiin eksyi kuin eksyikin jotain pehmoista. Äiti sai tossut, sisko pipon ja anoppi huivin.

Tossujen malli: Nola's slippers
Lanka: 7 veljestä ja Dropsin Nepal
Kulutus: ei muistikuvaa
Puikot: 5,5 mm
Kommentit: Nopea ohje ja helppo soveltaa, tossuista tulee ihanan muhkut ja lämpimät

Huivin ohje: Andrea's shawl by Kristen Kapur
Lanka: Malabrigo sock (ravelry red) ja Punta Yarns Merisoft
Kulutus: Malabrigoa 1 kerä, 3 viimeistä riviä Punta Yarnsia
Puikot: Nätti ja hauskasti koostettu huivi, mutta käytännössä aika pitkäpiimäinen (mutta nopea) neuloa. Neuloin isoimman koon, kun Ravelryssä harmiteltiin M-koon olevan niin pieni. Lanka kuitenkin loppui kesken 4 riviä ennen loppua, vaikka muiden huiveihin oli näyttänyt Ravelyssä riittävän 1 kerä. Onneksi mulla oli nysä Punta Yarnsia jäljellä, tosin sekään ei loppujen lopuksi riittänyt, vaan piti hakea yksi kerää lisää viimeisen rivin nirkkopäättelyä varten. Säästyinpä purkamiselta.

Miten muuten alkaa tuntua, että nämä mun huivit ja huivikuvat alkaa toistaa itseään. Pitää seuraavalla kerralla vaihtaa edes kuvauspaikka, koska jos mua tylsistyttää niin varmaan teitäkin:)

Pipon ohje: Moda 5/2011, 51 palmikkoreunainen myssy
Lanka: Drops Alpaca
Kulutus: 2 kerää
Puikot: 3 mm ja 4 mm
Kommentit: Aloitin ja purin pipon varmaan viiteen kertaan, kun koko ei meinannut millään osua kohdalleen. Arvatkaa vain muistinko laittaa ylös, että mikä se optimaalinen silmukkamäärä oli...

Toivon teille

2011-12-23T20:51:00.000+02:00

Se tunne

2011-12-20T19:13:00.001+02:00

Oi se tunne, kun tulee kotiin töistä suhteellisen rasittavan päivän jälkeen ja eteisessä tönöttää kolme viikkoa kuumeisesti odotettu paketti.

Tilasin uuden pipolangan sen kadonneen piponi tilalle. Koska yhtä lankakerää ei viitsi tilata, niin piti valikoida muutakin mukaan. Ostospaikkana oli tangled.yarn.co.uk, joka on varsin sympaattinen verkkolankakauppa. Palvelu on aina moitteetonta ja paketit lähtevät matkaan yleensä seuraavana päivänä. Mua kiinnostaisivat nuo muutkin Fyberspatesin langat kuin Scrumptious lace, jota tilasin. Ehkä joulun jälkeen pitää tehdä toinenkin tilaus...

Kuusi on koristeltu koruilla

2011-12-03T14:40:00.000+02:00

Löysin kirpparilta eilen yhtä jos toista kivaa. Paras löytö oli paketillinen vanhoja lasisia joulupalloja, jotka irtosivat muutamalla eurolla.

Joulua olen muutenkin innostunut laittamaan, vaikka yleensä meillä ei ole ollut jouluvaloja ja kynttilöitä lukuunottamatta ollut mitään koristuksia. Joulunaika tulee kuitenkin vietettyä suurimmaksi osaksi muualla kuin omassa kämpässä. Suurin lisä koristuksiin on tänä vuonna maailman sympaattisin oikealta näyttävä minitekojoulukuusi. Kiitos Ikea tästä suloisuudesta. Kuusi on koristeltu jo kolmeen kertaan, koska en osannut taas päättää, mikä versio on paras. Helmet ja korvakorut toimii hyvinä kuusenkoristeina, varsinkin nuo virkatut korvakorut.

Arvatkaa muuten onnistuinko jo kadottamaan lempimyssyni, sen violetin Rose Redin. Prkl. Pakko tilata langat ja neuloa uusi...

Rakkaus=palmikot

2011-11-29T20:21:00.000+02:00

Jotkut projektit on vaan yhtä tahkoamista, eikä ne meinaa valmistua sitten millään. Aloitin jo kesällä neulomaan kaulahuivia M:lle, mutta vasta nyt se valmistui. Tossuja lukuunottamatta tämä on ensimmäinen neuletyö, jonka olen hänelle tehnyt. Ja voi millä huolella ja vaivalla ja kärsivällisyydellä se onkaan tehty, korreloi siis ihan selvästi saajan tärkeyden kanssa:)

Malli: DNA Scarf by June Oshiro

Lanka: Aina yhtä ihana Manos del Uruguay Silk Blend

Kulutus: Vähän päälle kerä

Puikot: 3.5 mm

En tiedä miksi olen viime aikoina sortunut aina näihin palmikoihin, vaikka en edes tykkää niiden neulomisesta. Ne vaan näyttää kivoilta. Tämä huivi ei ollut varsinaisesti vaikea, vaan ennen kaikkea vaivalloinen. Kuvion epäsymmetrisyys takasi sen, että ohje ei jäänyt millään muistiin. Jokainen sekä nurja että oikea rivi vaati kaavion lukemista, ei siis mitään rentoa telkkarin ääressä neulomista, mikä selittääkin osaltaa hidasta edistymistä. Muita muutoksia en ohjeeseen tehnyt kuin vähensin muutaman silmukan reunojen helmineuleesta. Kaunis huivista tuli, eikä tuo kerän vaihtokaan näy luonnossa yhtään niin hyvin kuin alla olevassa kuvassa.

Huivi tuntuu olevan mieluinen myös saajalle. Se on hyvä, sillä aika vaativa maku on herralla, ei kelpuuta kuin ihan laatua vaan:D

Eräänä sunnuntaiaamuna

2011-11-27T11:54:00.000+02:00

Aaamupala sunnuntaina. Juusto oli loppu ja leipä vähän jo kuivaa, mutta M paistoi munia ja kaikki muukin maistui. Ai että rakastan kiireettömiä viikonloppuaamuja, kun saan jumittaa teekupposen äärellä vähintään sen tunnin. Nyt hautuu riisipuuro kattilassa, parin tunnin päästä herkutellaan sillä. Leppoisaa sunnuntaita kaikille!

Isille

2011-11-13T17:06:00.000+02:00

Minun lahjani isälle oli suurella rakkaudella leivottu suklaa-mustikkakakku. Hyvää tuli, vaikka ei ole kyllä mutakakun voittanutta.

Onnea kaikille iseille minunkin puolestani!

Kenkälaatikoiden uusi elämä

2011-10-25T20:50:00.000+03:00

Sunnuntai oli oikea supertehosunnuntai: olimme ennen kello viittä jo repineet yhdestä työhuoneen seinästä tapetit irti ja lätkineet uudet tilalle. Kivaa oli pitkästä aikaa remonttihommailu, varsinkin kun seinä oli niin hyvin huoliteltu jo aiemmin, että pohjatöitä ei tarvinnut tehdä ollenkaan. Lisäksi ehdin illan aikana uudistaa tapeteilla vielä pari kenkälaatikkoa ja käydä juoksulenkillä ja katsoa yhden elokuvan. M totesikin, että saatiin enemmän aikaan tänä yhtenä sunnuntaina kuin neljänä edellisenä yhteensä.

Kenkälaatikoiden tapetoimiseen sain idean Uusi kuu -blogista, josta löytyy myös hyvät ohjeet puuhaan. Tapetinjämiä on kertynyt kahdesta seinästä ja lisäksi muistin ostaneeni jostain poistokorista aikoinaan yhden rullan pinkkikukkaista tapettia. Jos jotain kiinnostaa, niin tuo musta lintukuvioinen tapetti on Boråsin Hanna -sarjaa ja työhuoneemme uusi tapetti Fermlivingin Feather -tapettia.

Olipa muuten ihana kirja tuo Anna-Kaisa Huuskon Retroaarteet! Selailin sitä kirjakaupassa ja pakko oli tilata omaksikin.

Möhkömuhku

2011-10-10T19:53:00.001+03:00

Viime postauksen kuvissa näkynyt harmaa palmikkokasa valmistui viikonloppuna ja kuvattuakin saatiin se siskon avustuksella eilen. Kyseessä on kauluri/keeppi kirjasta Vampire Knits. Iskin malliin silmäni jo viime vuonna, mutta vasta nyt se pääsi puikoille.

Malli: Under Cover of Midnight Hooded Cowl (Kirjasta Vampire Knits, Ravelryssä täällä)
Lanka: Drops Alpaca ja Drops Nepal
Kulutus: Nepalia 5 kerää ja Alpacaa 2
Puikot: 6 mm

Ohje oli rasittavan epämääräinen, vaikkakin ihan helppo. En ymmärrä, miksi ei voi selkeästi kirjoittaa, mitä tapahtuu milläkin rivillä. Selkeiden selitysten sijaan ohje eteni tätä rataa "tee näitä kahta palmikko-osiota niin ja niin kauan JA SAMALLA tee näin ja näin n. 5-10 cm välein ja kun olet tehnyt tuota toista juttua näin paljon niin tee vielä tätä yhtä toistakin juttua samassa välissä...". Voiko helppoa asiaa enää vaikeammaksi tehdä? Jouduin piirtämään kuvion kaikesta tuosta sepustuksesta, että tajusin mitä pitää tehdä missäkin välissä.

En kutonut ollenkaan yläreunan helmineulekierroksia, vaan päättelin kaulurin kesken palmikkokuvion (5 mm puikoilla). Kokeilin kyllä helmineulettakin, mutta yläreunasta olisi tullut niin lörpöttävä ja trumpettimainen, että totesin nätimmäksi vaihtoehdoksi jättää helmineuleen kokonaan pois. Tein kaulurista myös hieman lyhyemmän (44 sentin sijaan n. 40 cm) kuin ohjeessa sanotaan.Tästä syystä se ei oikein toimi huppuna, mutta ei haittaa.

Puikoilla kavennukset tuntuivat etenevän kovin jyrkästi ja tiukasti. Pelkäsinkin lopputuloksen olevan liian tiukka ja muhkurainen. Onneksi en kuitenkaan ruvennut purkamaan ja neulomaan uusiksi vähemmin kavennuksin, sillä kastelun ja venyttelyn jälkeen kauluri osoittautui hyvän kokoiseksi ja paljon paljon paremmaksi kuin osasin odottaa. Nyt tykkään siitä koko ajan enemmän, on se niin ihanan möhkömuhku ja lämmin <3

Aika ihanan kuvauspaikan oli sisko muuten bongannut, eikö vain:)

Mummolaukkuja ja hömppää

2011-10-04T19:43:00.000+03:00

Pyöräilin paikallisen vintage -liikkeen ohi ja ikkunassa kökötti laukku, joka valloitti sydämeni. Maksoi tosin maltaita, mutta siitä ei puhuta eikä välitetä ensirakkauksien yhteydessä. M:n ensimmäinen kommentti, kun tuli kotiin: "mikä ihmeen mummolaukku tuo on?". Siskon kommentti samaan henkeen: "onko toi joku mummolaukku vai?".

No onhan se, mutta mikä mahtava mummolaukku! Sopivan kokoinen weekendbagiksi ja ruusukuosi on ihan herkku. Tunnen usein vetoa kaikkeen nörttihenkiseen ja lievästi mummomaiseen.

Sinulle - ja Korianteri -blogit olivat muuten muistaneet minua tunnustuksilla, suuri kiitos! Tekee tästä bloggaamisesta mielekkäämpää, kun tietää, että bittiavaruuden toisella äärellä on kivoja innostuneita ihmisiä. Ekaan tunnustukseen liittyi kysely, jossa oli niin vähän ja sen verran kivoja kysymyksiä, että oli vastattava.

1. Lempiruoka: M:n tekemä mozzarella-parmesan-munakoiso-tomaatti vuoka. Ja kunnon lasagne on myös mahtavaa.

2. Lempimakeiseni: Olen lähes kaikkikarkkinen, joten olisi helpompi sanoa epäsuosikki. Mutta parhaita on pingiivinisalmiakkikarkit, turkinpippurit ja ne Maltese -suklaapallukat.

3. Lempiluettavani: Englanninkielinen vampyyrihömppä, urbaanifantasiahömppä, romanttinen historiallinen hömppä, romanttinen jännityshömppä...You get the meaning:) Kyllä mä luen joskus vakaviakin kirjoja. Mutta vain niitä äärimmäisen hyviä.

4. Mieluisin tapa tehdä käsitöitä: Neulominen, telkkarin ääressä.

5. Lempielokuva: Piano, Leijonakuningas, The Crow, Fight Club...Niin paljon hyviä leffoja.

En osaa nyt millään jakaa tunnustustuksia eteenpäin, sillä noin 50:stä seuraamastani blogista on aivan liian vaikea valita muutamaa suosikkia. Oikeastaan nämä tunnustukset ovatkin omistettu kaikille niille 50:lle.

Kuvissa olevat kaksi lankakerää (oranssi ja violetti) ovat Malabrigon sockia, tuota lemppariani, jota kävin hamstraamassa paikallisesta neulenettikahvila Pirjoliisasta heti kun satsi saapui. Aika kauan piti odotella, ennen kuin olivat seilanneet Atlantin yli tänne saakka.

Ei palele päätä ei

2011-09-25T20:43:00.000+03:00

Vaikka syksy ei säänsä puolesta kuulu lempivuodenaikoihini (sataa sataa plaah plaah), niin pukeutumisen kannalta se on parasta aikaa vuodesta. Syksyiset vaatteet ovat väriensä puolesta herkullisia ja saa harrastaa kerrospukeutumista ja lämpimiä neuleita sopivassa suhteessa tuntematta itseään kuitenkaan liikuntakyvyttömäksi Michelin -ukoksi. Ja syksyn paras hetki on se, kun sää kylmenee sopivaan 10 asteeseen ja saa korkata pipokauden.

Malli: Rose Red by Isolda Teague

Lanka: Orkney Angora St Magnus D.K.

Puikot: 4 mm

Langankulutus: n. 35 grammaa (vajaa kerä)

Tämän pipokauden hitiksi noussee Ysolda Teaguen Rose Red, jota nitkuttelin innoissani jo kaksi kappaletta. Yksikin olisi varmaan riittänyt, mutta en osannut taas päättää väriä, joten two it is. Malli on kertakaikkisen nerokas ja tapa, jolla pitsikuvio ja palmikot sulautuvat kauniiksi kokonaisuudeksi tekee neulomisesta hauskaa.

Neuloin ensiksi M -kokoisen pipon, joka tuntui kuitenkin hieman isolta. Kokeilin toisesta väristä S -kokoa, joka istui päähäni täydellisesti, joten ensimmäinen tekele meni purettavaksi ja neuloin sen uusiksi pienemmässä koossa. Langassa ei ole oikeastaan mitään elastisuutta, joten koossa ei voi tehdä kovinkaan paljoa kompromisseja. Mielummin hieman liian tiukka kuin liian löysä pipo, käytössä se kuitenkin venyy.

Kaupoissa on näkynyt kivoja kudottuja pantoja ja niinpä neuloin oranssista jämälangasta sellaisen. Valitettavasti jouduin kuitenkin todeta, että käytännössä panta ei minun päähäni istu. Hiukseni ovat niin liukkaat ja suorat, että takatukka törröttää omissa korkeuksissaan jo yhden päänkäännön jälkeen. Eipä tuo haittaa, vaikka panta jäisikin pitämättä, sillä aikaa sen tekemiseen ei kulunut kuin yhden elokuvan verran.

Ohje pantaan:

Malli: It's a Cinch Head Wrap and Collar by Elisa McLaughlin (ohje ilmaiseksi Ravelrysta)

Lanka: Orkney Angora St Magnus D.K.

Puikot: 4 mm

Langankulutus: n. 15 grammaa?

Seuraavaksi puikoilta on valmistumassa jotain harmaata ja muhkeaa.

Väreissä

2011-08-28T16:36:00.001+03:00

Viimeisen lomaviikon lipasto -projekti on saanut päätöksensä, vaikka siihen menikin vähän enemmän aikaa kuin se viikko. Sain päätettyä värinkin, eikä ketään varmaan yllätä, että päädyin keltaiseen. Tosin M:llä oli myös asian kanssa tekemista, sillä väripähkäily sai äkkiä loppunsa, kun sain kyselyihini tiukan "ei missään nimessä ainakaan turkoosia" vastauksen.

Lipasto -projekti ei sujunut aivan tanssin lailla. Pikkulipastosta lähti kyllä maalit kuin unelma, eikä se kaivannut kuin pari kerrosta valkoista maalia. Se sijaan tämä isompi sai raivonkyyneleet silmiin ja suunnittelin useamman kuin kerran heittäväni koko rotiskon parvekkeelta alas. Maalit eivät meinanneet lähteä millään, vaikka läträsin litrakaupalla maalinpoistoainetta vanhaan maalipintaa. Laskekaa siihen sitten vielä pesu, hionta, kittaus, hionta, pesu, pohjamaalaus ja 3 pintamaalauskerta. Olisi vaatinut vielä neljännenkin kerroksen maalia, kuultaa edelleen vähän läpi, mutta en jaksanut enää välittää. Kelpaa näinkin.

Keltaiseen sävyyn olen hyvin tyytyväinen, siitä tuli juuri sellainen kuin halusinkin. En löytänyt maalikartoista etsimääni, sillä kaikki sävyt olivat joko liian keltaisia, liian oransseja tai liian hailuja, joten otin maalikauppaan mukaan Muuton keltaisen keksipurkin ja pyysin heitä sekoittamaan värin sen perusteella. Aika lähelle osui sävy.

Kuvissa näkyvän kangastaulun rakentelimme M:n kanssa yhdessä. Kehys tehtiin Puukeskuksesta haetusta vaneerilevystä ja puurimoista. Rimat kiinnitettiin toisiinsa kulmarauhoilla ja niistä muodostuneeseen kehykseen liimalla ja naulattiin kiinni varsinainen levyosa. Aluskangas (ettei kuulla levy läpi) ja päällyskangas niitattiin levyyn kiinni niittipyssyllä. Tarkempia ohjeita löytyy täältä.

Taulusta oli aluksi tarkoitus tulla sängynpääty, mutta sitten menin ja rakastuin tulisesti Marimekon Unessa -kankaaseen, joka ei oikein toimi vaakatasossa. Onneksi taulussa on se hyvä puoli, että siihen voi helposti ommella toisesta kankaasta uuden päällisen.

Ja jos joku ihmettelee, että missä vaiheessa olen ehtinyt virkkailla tällaisen maagisen upean ja kauniin sängynpeiton, niin tunnustan etten se ollut minä:) Peitto osui käsiin kirpputorilla, eikä 35 euron hinta saanut epäröimään yhtään, kun ajattelee, mikä työ- ja lankamäärä tähän on uponnut. Parhaita kirpputorilöytöjä aikoihin <3

Aaltoja

2011-08-02T19:33:00.000+03:00

Viimeinen lomaviikko käynnissä. Aion olla ahkera ja saada pari lipastoa maalattua (ja ehkä keittiön tuolit myös). Parvekkeella odottaa jo yksi lipasto, josta tänään rapsuttelin entisen Miranol -kerroksen pois maalinpoistoaineen avulla. Hyi, mitä myrkkyä muuten kyseinen aine on.

Vielä pitäisi osata päättää, että tuleeko makuuhuoneen lipastosta keltainen vai turkoosi.

Keltainen kyllä jatkaa kesän hittivärinäni, neuloin itselleni huivin kyseisessä värissä syksyä varten. Tuubihuivi syntyi Dexter -maratonien tuloksena, ja sen saa sopivasti kolme kertaa kaulan ympäri.

Malli: Winter Flame (Ravelry, ilmainen)
Lanka: Colinette Jitterbug
Kulutus: 1 vyyhti
Puikot: 3,5 mm

Aika tylsää neulottavaa oli, mutta kuvio jäi muistiin helposti. Aina sekään ei ole ihan itsestään selvää:). Tajusin muuten tänään, että neulominen on oikeastaan ainutta kunnon aivojumppaa, jota harrastan vapaa-ajallani. Sudokuihin ja ristikoihin olen liian laiska, mutta kai ne aivot pysyy virkeinä näinkin.

Ukkonen

2011-07-23T23:01:00.001+03:00

Hieman oli ukkosta ilmassa, kun autoiltiin siskon kanssa kotiin päin.

Beibe, I'm coming home

2011-07-07T22:27:00.000+03:00

Viime aikoina on taas tullut todettua, minkälainen materialisti olenkaan. Onnea on esimerkiksi sohvan saapuminen kotiin uudelleenverhoiltuna, Marimekon alennuspuukengät, Finnish Design Shopin liitu/magneettitaulu ja Puukeskuksesta haettu vanerilevy.

Materialistiset onnentunteet saa olon joskus syylliseksi. Pitää välillä todistella itselleen, että kun ei kerran ole autoa, opintolainaa, lapsia yms. eikä rahaa mene juhlimiseen, tupakkaan ja viinaan, niin on ihan ok kuluttaa kauniisiin asioihin rahaa. Suurimman osan aikaa saan vakuutettua itseni.

Ja sitten siihen materiaan. Sohvakaunokaiseni on nyt kotona. Kangas on ihana syvän riikinkukonsinivihreä sametti (hyvin saman sävyinen kuin alkuperäinen kangas), jota tosin verhoilija moitti vaikeaksi työstää ->jäi helposti jälkiä, ohutta. Harmi, sillä kulutin kankaan etsintään kuukausia ja siinä piti olla kulutuksen kesto ja laatu erinomainen. Katsotaan nyt, kestääkö mitään. Hyvältä se näyttää!

Keskimmäisen kuvan huivista enemmän, kunhan palailen taas koneen äärelle. Seuraava huivi on jo suunnitelmissa, toteutan näköjään tänä vuonna omaa henkilökohtaista 11 huivin haastetta.

Paljon melua sukista

2011-07-06T20:04:00.000+03:00

Hola! Kesäloma alkaa vihdoin perjantaina ja elämäni on tällä hetkellä varsin kosmopoliittista: viime viikolla konferenssimatkalla Barcelonassa, tällä viikolla M:n kanssa Budapestiin ja parin viikon päästä tyttöporukalla Tukholmaan. Life is good, ei voi valittaa:) Olen ehtinyt kyllä innokkaasti neuloa samalla kun ollaan kahlattu läpi Dexterin kaikki 5 tuotantokautta maratonsessioina, mutta kamerasta ulos en ole saanut mitään. Nämä seuraavatkin kuvat ovat toukokuulta.

Ohje: Two at Once, Toe-Up Magic Loop Socks by Knit Picks Design Team
Lanka: Erinäiset jämät Seitsemää Veljestä
Puikot: 3,5 mm ja 2,5 mm

Sukat ovat ne maaliskuussa aloittamani magic loop -sukat, jotka onnistuivat erinomaisesti elämäni toisiksi, oikeilla kantapäillä varustetuiksi villasukiksi. Niissä tulee varsinainen happyhappyjoyjoy/Peppi Pitkätossu -fiilis, niin kuin kuvista voi päätellä :D

This time it's red

2011-05-27T22:53:00.001+03:00

Jälleen kerran yksi valmis...huivi.

Sen saajana on avokin 80v. täyttävä mummo, toivottavasti on huivi mieluinen! En ollut värivalinnasta ihan varma, mutta koska langasta ei ollut murretun oranssin sävyjä saatavilla, niin tyydyin punaiseen. Pitkän punaisettoman kauden jälkeen alan löytää kyseisen värin uudelleen, joten neulominen oli nautinto. Tämän hetken suosikkiväri on itse asiassa sellainen hurjan kirkas oranssinpunainen. Sorruin jopa ostamaan sen sävyisen huulipunan, minä, joka en ole aiemmin ikinä oppinut huulipunaa käyttämään...

Ohje: Holden Shawlette by Mindy Wilkes
Lanka: Punta Yarns Merisoft Space Dyed
Puikot: 4 mm
Kulutus: 1 kerä

Kuvista kiitos siskolle, kyllä oli taas vauhdikkaat kuvaussessiot!

Pehmustetta

2011-05-22T21:39:00.000+03:00

Paljon on kesken, mutta nyt alkaa jotain valmistuakin! Eteisen penkki on kaivannut pyllynpehmikettä jo tovin, mutta tyynyprojektini meni niin monta kertaa purkamiseksi, että työnsin sen pois silmistä odottamaan parempia hetkiä (lue: hermoja).

Kyllä siitä lopulta valmis tuli ja hieno myös:)

Sitä luulisi muuten suorakulmion virkkaamisen olevan maailman helpointa hommaa, mutta ei. Koko meni aina pieleen ja palanen venyi outoihin suuntiin. Ärrsyttävää.

Ohje: "Penkkityyny" eli yksinkertainen virkattu suorakulmio
Koukku: 10 mm
Lanka: matonkuteita (Kauhavan Kangasaitan?)
Kulutus: n. 700 g

Seuraava valmis projekti on jo pingottumassa. Ihanaa, kun saa taas ruveta miettimään, että mitäs sitä tekisi seuraavaksi!

Muodot Venuksen

2011-04-28T20:33:00.000+03:00

Kivenheiton päässä järjestettiin huutokauppa, menin uteliaisuudesta katsomaan. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua (ainakin minun osaltani). Ja siellä se sitten jökötti nurmikolla, se TÄYDELLISEN muotoinen sohva, joka on kangastellut mielessä jo hetken. Ihan minua varten. Aah.

Sohvan huutovuoroa piti odottaa kauan, paljon panikointia ja adrenaliiniryöppyjä. Huutohetkellä menikin sitten konseptit sekaisin, kun huudattajamies totesi, että "myydäänpä tästä tämä pöytä ja tuoli..ja laitetaan samaan kauppaan vielä sohvakin". Kukaan ei puhu mitään, ollaan jo siirtymässä seuraavaan kohteeseen ennen kuin saan huudahdettua "20 EUROA!". Myyty minulle. Olisin saanut setin varmaan viidellä eurollakin, mutta aivot löivät tyhjää eikä tullut muuta lukua mieleen (tosin olisin ollut valmis maksamaan satakin euroa joten halvalla lähti..). Pöydän ja tuolin lahjoitin mukavalle pariskunnalle, joka kaiken lisäksi kuskasi peräkärryllään sohvan meidän pihaan. Nyt olen niin onnellinen! Sohva on niin kaunis! Toivotaan vain, että rakkauttani ei ole jakamassa jokin sohvansisäinen termiittiyhdyskunta...

Huomenna heti entisöijää/verhoilijaa etsimään, kenelläkään tiedossa ketään täältä Vaasan seudulta?

Tapahtui sunnuntaina

2011-03-30T22:44:00.000+03:00

Kävin sunnuntaina kirpparilla ja törmäsin parissakin eri pöydässä Heikki Orvolan Miranda -kulhoihin. Liian kalliita, ajattelin, ja jätin sinne. Kotona sitten tsekkasin Huuto.netistä ja muista netin antiikkipaikoista, että missä hinnoissa kulhot oikein liikkuvat. Lopputulos: kirpparin hinnat oli itse asiassa keskitasoa paljon halvemmat. Äkkiä seuraavana päivänä hakemaan kulhot, onneksi olivat vielä jäljellä ja ison maljan hinta oli alentunutkin lähes kympillä! Happy day! Tosin en tietäisi mistään mitään, vaikka kulhot olisivatkin piraattiversioita tai jotain. Joka tapauksessa nättejä ovat, joten ei edes haittaisi vaikka olisivatkin. Nyt vaan metsästämään ainakin kolme pienempää kulhoa lisää...

Neulerintamallakin tapahtuu. Matonkuteista virkattu eteisen penkinpäällinen tosin menee purettavaksi, koska lopputulos ei ollutkaan sellainen kun olin visioinut. Sukat puolestaan ovat kriittisessä kantapäävaiheessa; yritän seurata sokeasti ohjetta vaikka en tajuakaan mistään mitään.

Mutta on se vaan kuulkaa kiva neuloa kahta sukkaa kerrallaan. Aivan sielu lepää, kun tietää että kun on valmista niin on valmista eikä tarvi tehdä sitä-tylsää-toista-sukkaa enää ikinä.

Kevät toi keltaisen

2011-03-28T08:54:00.000+03:00

Keltainen kauteni jatkuu myös neulomusten parissa. Se on niin aurinkoinen ja energisoiva väri, että mieleni tekisi tapetoida seiniä ja maalailla lipastoja sillä!

Ohje: Shaelyn by Leila Raabe (Ravelry, 5 $)
Lanka: Punta Yarns Merisock Space Dyed
Kulutus:Vajaa 100 grammaa
Puikot: 4 mm

Tähän huiviin lanka valikoitui nimenomaan värin takia; halusin yksinkertaisesti neuloa jotain keltaista, vaikka a) en tarvitse tällä hetkellä enää yhtäkään huivia b) mielessä ei ollut ketään tiettyä, jolle sen voisin antaa. Äidille huivi taitaa loppujen lopuksi mennä, lähipiirissä ei ole oikein muita keltaisesta innostuvia.

Malli oli aika tylsä neulottava, mutta lopputulos erittäin kaunis. Juuri sopivassa suhteessa taas pitsimäisyyttä ja yksinkertaisuutta.

Seuraavaksi työn alla juttuja, joihin tarvitaan matonkuteita ja virkkuukoukku. Ja villasukatkin huvittaisi tehdä...

Rakkaudesta elektroniikkaan

2011-03-19T19:21:00.000+02:00

Olen nyt kuukauden verran ollut Kindlen onnellinen omistaja (Kindle = Amazonin e-kirjojen lukulaite). Kirjat saa ladattua Kindlelle parissa sekunnissa suoraan Amazonin verkkokaupasta, mikä tarkoittaa sitä, että visa on vinkunut. Laite on pelastus tällaiselle kärsimättömälle ihmiselle, joka hyvän kirjan luettuaan haluaa HETI sen jatko-osan käsiinsä. Perinteisten kirjojen korvaajaksi Kindlestä ei ole ainakaan vielä, mutta täydennyksenä ja rinnakkaissysteeminä se toimii loistavasti.

Kindle kaipasi suojakoteloa, joten sellainen sitten neulottiin.

Ohje: Cabled Kindle Sleeve (Ravelry, ilmainen)
Lanka: Manos del Uruguay Wool Clasica
Puikot: 5 mm

Ohjeessä käytettiin Judy's Magic Cast On -tekniikkaa pohjan luomiseen ja kyseinen tekniikka osoittautuikin ihan parhaaksi! "Hihan" kokonaisuudessa neuloin hämärästi pyörönä kahdella pyöröpuikolla, kun en paremmasta (= magic loop -tekniikasta) tiennyt. Myöhemmin viikoittaisessa neulekahvilassamme opin sitten neulomaan yhtä aikaa kahta kärjestä aloitettua sukkaa pyöröillä, oli aikamoinen ahaa -elämys magic loop -tekniikan tajuaminen. Niin loogista, niin helppoa, miten se onkin tuntunut niin työläältä opetella omatoimisesti.

Uusien tekniikoiden oppimisesta seuraa aina jotain positiivista. Tällä kertaa se on jotain niinkin riemastuttavaa, kuin se että jes, ei enää ikinä tarvitse koskea sukkapuikkoihin! Ehkä nyt saisin neulottua elämäni ensimmäiset oikeat villasukat (ala-asteella tehtyjä ei lasketa) :D

I am a fan

2011-02-02T20:43:00.000+02:00

Tampereen käsityömessuilla se tuli vastaan, nimittäin kerä täydellisen vihreää lankaa. Kerrankin värin valinta ei tuottanut minkäänlaista ongelmaa. Huivin ohjeen etsintä kestikin sitten kauemmin. Halusin sellaisen, jossa olisi hieman pitsimäistä vaikutelmaa mutta joka ei kuitenkaan olisi perinteinen pitsihuivi. Onneksi on Ravelry!

Malli: Doublish by Alexandra Tinsley (5 $ Ravelrysta)
Lanka: Malabrigo Sock, väri Lettuce
Langankulutus: 1 kerä (100 grammaa)
Puikot: 4 mm

Lopputulos on niin täydellinen, että en voi uskoa todeksi! Suhteellisen yksinkertaisen mallin ansiosta langan väri pääsee todella oikeuksiinsa. Pingotus teki myös tehtävänsä: kokoa tuli huimasti lisää ja sain kolmion "päät" venytettyä oikein kunnolla. En ikinä lakkaa hämmästelemästä, mitä ihmeitä pingotus voi saada aikaan (tässäkin toisella puolella oli neljä silmukkaa enemmän alun sekoilujen ansiosta, hupsan).

Tämän projektin jälkeen olen vannoutunut Malabrigo -fani. Selasin jo innokkaani eri lankakauppojen sivuja ja yritin päättää, että mikä väri ja huivimalli seuraavaksi. Muutenkin tämä huivi-innostus lähtee kohta käsistä. Ei tainnut olla ihan viisas päätös tilata synttärilahjaksi itselleen Addin Lace -pyörösettiä, niillä kun nitkuttelee aivan eri tahtia kuin vanhoilla markettipyöröillä (minua tuo kaapelin liitoskohta ei häirinnyt kuin ihan aluksi, tosin käsialani ei taida olla ihan tiukimmasta päästä).

Ai niin, sain Puikoissa ja koukussa -blogin Flikalta mieltä lämmittävän tunnustuksen. Kiitos! Tunnustus lähtee tällä kertaa jakoon kaikille ihanille lukijoilleni, jotka sen haluavat napata mukaansa:)

16 kaapelia kolmatta kertaa

2011-01-24T20:19:00.000+02:00

Tikuttelin jo kolmatta kertaa Ravelrystä löytämäni palmikkomyssyn, joka on edelleen ihan paras.

Malli: 16 Sixteen Cable Hat by Circé Belles Boucles (4.50 $, joka pennin arvoinen)
Lanka: Drops Alpaca kaksinkertaisena
Kulutus: 2 kerää
Puikot: 4 mm ja 5 mm
Koko: Pienin

Kaksi ekaa myssyä meni kerralla putkeen, mutta en tiedä mitä ihmettä sähläsin tämän kolmannen kanssa. Jouduin nimittäin purkaa sekoiluni kolmeen kertaan. Ensin 4 mm:n puikolla tuli muka liian löysää, kokeilin sitten tehdä tiukemmalla käsialalla, mutta vieläkin sama juttu. Otin sitten 3,5 mm:n puikot käyttöön ja suihdin puolet piposta valmiiksi ennen kuin tajusin, ettei se mahdu edes päähän. Kolmas kerta sitten toden sanoi, 4 mm:n uudelleen käyttöön ja tuloksena semitiukka mutta venyttelyn jälkeen täydellisen kokoinen myssy.

Aamen, mukavaa joskus yllättää itsensä pitkäpinnaisuudella ja kärsivällisyydellä.

Vanhoja juttuja

2011-01-20T21:29:00.001+02:00

Nyt alkaa tympiä tämä talvi. Ihan kiva muuten, mutta kun se aurinkokin olisi mukava nähdä joskus. Voisin vedellä talviunia pari seuraavaa kuukautta ja kaivautua esille, kun on lämmin ja linnut laulaa.

Tylsistymisolotilan kunniaksi kaivoin arkistosta pari viime vuoden lopun aikaansaannosta. Äidin jämälankasäärystimet ja lenkkimohairhuivi, jotka väriensä puolesta käyvät terapiasta.

Säärystimien "malli" on omasta päästä, käytännössä ne ovat 3o2n -neuletta. Lenkkimohairhuivin ohje puolestaan löytyy Kauhavan kangasaitan sivuilta. Lankana oli Esito lenkkimohair, jota kuvailisin ihan miellyttäväksi tuttavuudeksi. Yllättävän pehmeää ja ihoystävällistä ja ennen kaikkea helppoa purkaa. Tuli sekin testattua kun en ensin uskonut ohjetta ja luonut silmukoita silmuilemalla.

To-to-ro-totoro

2011-01-07T20:34:00.000+02:00

Question: What do you do if there's little bit gray wall paint left?
Answer: Paint Totoros on the walls of course

Nyt naurattaa ja hihityttää ja tulee hirmu hyvälle tuulelle joka kerta kun kävelee meidän Totoron ohi. Kiitos M tästä loistavasta ideamuotoisesta joululahjasta <3

Jouluntoivotus

2010-12-23T17:39:00.000+02:00

Niin se joulu vain tuli, salaa. Seinät saatiin maalattua ja listat laitettua juuri ajoissa, nyt voi istahtaa hetkeksi alas ja avata pullon hyvää punaviiniä.

Lämmintä ja mukavaa joulua kaikille!

Elämää pahvilaatikkojen keskellä

2010-11-12T23:32:00.000+02:00

Neulomukset eivät paljoa ole edistyneet (remontointi senkin edestä) täällä pahvilaatikkojen keskellä, mutta saapui sentään muutama neulekirja hyvin kiireistä arkea piristämään.

Oli ihan pakko tilata etenkin tuo Genevieve Millerin Vampire Knits kun bongasin sen Amazonista, what can I do jos on neulomukset ja verenimijät yhdistetty samaan opukseen! :D Ja on kirjassa bonuksena vielä muutama tosi kaunis mallikin, ihastuin varsinkin tuohon palmikkokauluriin ja hupulliseen keeppiin.

Myös Leanne Prousen Knitting at home oli varsin mukava heräteostos. Ohjeista ei ehkä tule montaakaan toteutettua (osa vaikutti aika haasteellisilta), mutta kuvat ja mallit olivat ihanan harmonisia ja "kotoisia". Ihastuin varsinkin alla olevassa kuvassa näkyvään harmaasen kotivillatakkiin, se olisi ihan täydellinen lämmike ja mukavuusneule koti-iltoihin ja töihin.

Saa nähdä muuten miten käyn loppujen joululahjaneulomusten. Elämä remontin ja laatikkokasojen keskellä on vähintäänkin kaoottista, aikaa ei tunnu jäävän muulle kuin seinien pohjatöille, tapetoinnille, maalaamiselle ja sisustuksen suunnittelulle...

Uudelle ihmiselle

2010-10-17T18:27:00.001+03:00

Ystäväni pukkasi uuden suloisen ihmisen maailmaan ja minä laitoin onnentoivotuksena postiin tossut ja myssyn.

Tossujen ohje: Saartje's Bootees
Lanka: Drops Alpaca
Puikot: 2,5 mm

Myssyn ohje: Drops vauvan myssy
Lanka: Drops Alpaca
Puikot: 2,5 mm

Koin aika epätoivoisia hetkiä myssyn kanssa. Kun vihdoin tajusin minkälainen hämärä siksakpalanen pitäisi neulomisen tuloksena tulla (pitäisi ilmeisesti lukea ohjeet loppuun ennen neulomista), niin jouduin purkaa kaiken. Myssyn etureunaan tulevat silmukoiden lisäyskohdat näyttivät niin kovin epäsiisteiltä. Seuraava epätoivon hetki koitti saumoja ommellessa: ei hemmetti kun ne törrötti joka suuntaan eivätkä asettuneet aloilleen vaikka niitä yritti mistä asennosta ommella.

Pelastuksesi osoittautui kirpparilta löytämäni Sagaformin pyöreänmuotoinen tuikkulyhty, jonka päälle lopulta asettelin kostutetun pipon kuivumaan. On kuulkaa justiinsa vauvan pään kokoinen kyseinen lyhty.

Loppu hyvin kaikki hyvin siis, myssystä tuli lopulta oikein onnistunut. Pysyttelen kuitenkin kaukana saumallisista projekteista ainakin toistaiseksi, ne saa aikaan niin aggressiivisia tuntemuksia tässä ihmisessä.

It's blue!

2010-10-11T22:34:00.000+03:00

Tekeleeni ovat hyvin usein vihreitä tai fuksianpunaisia, olen myös neulonut innokkaasti keltaista ja oranssia ja violettia. Mutta en koskaan sinistä. Suhteeni siniseen on jokseenkin kinkkinen. Voin pitää joitakin sinisen sävyjä kauniina ja muiden ihmisten sinisiä vaatteita ja koteja jopa hienoina, mutta henkilökohtaisesti - sekä vaatetuksen että sisustuksen suhteen- olen aina vierastanut kyseistä väriä (nimenomaan perussinistä). Voisi jopa sanoa että INHONNUT. Mutta nyt se päivä on koittanut kun olen huomannut himoitsevani vaatekaappiini jotain sinistä. Kaikki alkoi yhdestä myssystä, jonka näittekin edellisessä huivipostauksessa ja saa jatkoa nyt tässä sinistäkin sinisemmässä pipossa.

Malli: 16 Sixteen Cable Hat by Circé Belles Boucles (4.50 $, ehdottomasti joka pennin arvoinen)
Lanka: Filatura Di Crosa Aliseo Tweed (ne Venetsiasta tuodut)
Kulutus: Vähän vajaa 100 grammaa (2 kerää)
Puikot: 4 mm ja 5 mm
Koko: Pienin

Ihan täydellinen pipon/myssyn ohje: nopea ja hauska neuloa ja näyttää päässäkin vielä hyvältä. Just sellainen muhku ja löysä, johon saa kaikki hiukset (ponnarilla tai ilman) tungettua sisään. Näitä tehdään vielä lisää. Ja koska ohjeessa on ainakin neljä eri koko/löysyysversiota myssystä, niin voi vaihdella lankaakin mielensä mukaan.

Tämä oli muuten ensimmäinen palmikkoprojektini, ei se ollutkaan yhtään niin vaikeaa kun ajattelin.

Kuvista kiitos M:lle, joka suostui kuvaajaksi kaikesta kokemastaan dissauksesta huolimatta:). Meni vaan siinä mielessä vähän pieleen, että olin unohtanut edellisen sisäkuvaussession valkotasapainot ja aukot päälle, joten säädöt olikin sitten ihan pienessä ulko-olosuhteita ajatellen. Onneksi on Photoshop. Pelasti tilannetta edes vähän.

Ja vielä muutama lähikuva, niin näkyy väri ja palmikot kunnolla.

Päätösten aika

2010-10-07T17:38:00.000+03:00

Hui. Nyt se on sitten kohta virallista: veloissa ollaan ensimmäistä kertaa elämässä ja muutto olisi vajaan kolmen viikon (!) päästä. Uusi ihan oikeasti oma koti odottaa (3 h+ k kerrostaloasunto vuodelta 1967), vaikka olisihan se tietty kivempaa jos ei tarvitsisi miettiä korkojen kehitystä, euriboreja, marginaaleja ja muita hankalia asioita, jotka saa humanistin pään särkemään ja katseen lasittumaan.

Sisustusasioita emme ole vielä ehtineet kovin paljoa miettiä. Pelkkä yhden seinän tapetin valinta kun tuntuu ylitsepääsemättömältä. Saa nähdä, mitä tästä kaikesta oikein tulee. On niin vaikea päättää asioita: minkälainen tapetti, minkäväriset seinät, minkälainen sohvat tai sänky, matot, verhot, tyynyt, ruokapöytä, apua, apua, paniikki, paniikki. Jos voisin sisustaa joka huoneen eri tyylillä niin ei ongelmia, mutta kun pitäisi saada jonkinlainen kokonaisuus aikaan niin että vielä parisuhteen molemmat osapuolet olisi onnellisia. Yksinkertainen - boheemi, neutraali - värikäs, moderni - uuden ja vanhan luova sekoitus. Kyllä se jostain se kompromissi löytyy. Ollaan onneksi suht samoilla linjoilla kaiken suuren kanssa ja pienistä jutuista päästään aina yhteisymmärrykseen. Ollaan hyviä yhdessä silleen :)

Kaikkea tätä hautoessa tikuttelen pipoja, luen hömppäkirjoja ja selaan sisustuslehtiä. Ja odotan heureka -hetkeä, jota tuskin tulee. Viimeistään kun päästään kämppään mittailemaan niin alkaa asiat toivottavasti edistyä.

Oranssi

2010-09-15T23:15:00.000+03:00

Jippii! Olen niin onnellinen että jotain on vihdoin valmistunut, etten malta olla sitä nyt esittelemättä. Esiteltävä huivi on kyllä menossa lahjaksi, mutta koska saaja ei tiedä olevansa saaja niin ei se ehkä haittaa.

Huivista tuli ihana! Hiviöisin itsellenikin samanlaista, mutta malli oli niin kuolettavan TYLSÄ neuloa että en taida pystyä tehdä samanlaista uudestaan. Jotain positiivista kaikesta tästä tylsyydestä oli, nimittäin se että nyt kavennusten ja lisäysten pitäisi tulla selkäytimestä. Ja jos jotain negatiivista niin se, että huivin kanssa tahkoaminen on aivopessyt minut tekemään lisäykset ja kavennukset vain sillä yhdellä ja tietyllä tavalla.

Kuvaussessiot pidettiin tällä kertaa pikkusiskon kanssa, kiitos E kuvauksesta! Pieni ja hyvin yleistävä huomio: jos minulta kysytään niin naiset on niin paljon parempia sessiokuvaajia miehet. Miehet räpsii kaksi kuvaa ja toteaa että hyvä tuli vaikka oikeasti ei tullut. Naiset räpsii vähintään 250 mutta vieläkään ei tullut hyvä, mutta ainakin on jotain mistä sitten valita. Tosin naureskelin tämänkertaisen session kuvia katsellessani, että kohteena on näemmä enemmän ollut minä kuin huivi :)

Malli: Citron by Hilary Smith Callis
Lanka: Drops Alpaca
Langankulutus: 3 kerää (150 grammaa)
Puikot: 3.5 mm

Ja vielä muutama lähikuva pelkästä huivista.

Oodi Venetsialle

2010-09-09T17:50:00.000+03:00

Yläasteikäisenä olin pahasti koukussa Tomb Raider II:seen. Pelin kolmannessa kentässä Lara Croft pääsee kruisailemaan moottoriveneellä Venetsiaan, teilaamaan pahoja tyyppejä ja kiertelemään salaista kirjastoa. Pelin ehdoton suosikkikenttäni ja samalla ensikosketukseni Venetsiaan.

Pari vuotta sitten kävimme ihan oikeasti kyseisessä kaupungissa. Olin alun perin hyvin skeptinen: siellä on liikaa turisteja ja kanaalien vesikin kuulemma haisee pahalta. Vaan kuinkas kävi, Venetsia osoittautui maailman kauneimmaksi kaupunkiksi, ainakin minun mielestäni. Ja vaikka edellä mainitut negatiiviset puolet pitävät osittain paikkansa, eivät ne vähennä hiukkaakaan kaupungin lumoa. Se kun on kaupunki ilman autoja, kaupunki täynnä kapeita hiljaisia historiallisia kujia...Ah, my kind of city <3

Viime viikolla teimme paluun Venetsiaan (ja Venetsian filmifestivaaleille). Matka kaipaa vielä vähän fiilistelyä, joten tässä sitä tulee:

Ja kyllä, onnistuin myös paikallistamaan Venetsian ehkä ainoa lankakaupan, Lellabellan. Matkaan tarttui kuvan kaksi kaunokaista, jotka jo visioin mielessäni pipoksi. Nyt vaan harmittaa, että en ostanut kolmattakin kerää, tässä saa olla vielä Lellabellalle itkemässä sähköpostitse, että voisko mulle lähettää vielä yhtä kerää postitse...Kun lanka takuulla loppuu kesken.

Neuleisku

2010-08-17T19:30:00.000+03:00

Vaasan taiteiden yönä neulekahvilaporukkamme teki iskun kirjaston puistoon ja kääri puut ja pömpelit neuleisiin. Noh, ei me nyt ihan laittomasti liikkeellä ollut, sillä vapaaehtoiset sai liittyä seuraan neulegraffiteja värkkäämään.

Kaksi ylläolevaa graffitia ovat omaa käsialaani. Toinen on koottu pyörylöistä, jotka löysin kaappieni kätköistä. Liekö niistä ollut huivi suunnitelmissa. Graffitia kootessani solmin langanpäät yhteen ja leikkelin ne surutta pois. Päättelemättä jättäminen aiheutti illan kovimmat adrenaliinikiksit, oli se niin hardcore hommaa :)

Kukkia ja koiria, what can I say

2010-08-03T22:36:00.000+03:00

Jippii! Toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja ostin järjestelmäkameran (+ yhden objektiivin). Viikonloppu kuluikin sitten rattoisasti kotona vanhempien luona uuden Canonin EOS 1000D:n kanssa leikkiessä.

Saatte nyt kunnian ihailla ensimmäisiä otoksiani. Ne voi oikeastaan tiivistää kahteen sanaan: kukat ja koirat.

Olen täysin ihastunut tapaan, jolla kamera (vai olisiko objektiivin ansiota) tarkentaa vain tiettyihin kohtiin ja jättää muut sumeammiksi. Jotain mitä vanha kunnon Ixus ei tehnyt. Kyllä nyt kelpaa kuvata käsitöitäkin, kunhan niitä vain valmistuisi.

Navettaneulomista

2010-07-25T19:49:00.000+03:00

Viime vuoden tapaan olimme kirjaston neulekahvilasta museokylä Stundarsin Käsityöläispäivillä neulomassa. Ilma enteili sadetta, mistä syystä päädyimme ulkoneulomisen sijasta navettaneulomaan. Ja navetassa vasta oli tunnelmaa :)

Innokkaita kiertelijöitä ja kyselijöitä riitti runsain mitoin ja 4 tuntia kului hujauksessa. Huivini ei tosin editystynyt siinä ajassa kolmea kerrosta enempää, alkaa nämä runsaat silmukanlisäykset kyllästyttää.

Hengissä ollaan

2010-07-19T18:39:00.001+03:00

Hengissä ollaan! Yli kuukausi on ehtinyt kulua siitä, kun viimeksi tuli bloggailtua. Ne on nämä kesän ihanaiset helteet aiheuttaneet pahaa tietokoneallergiaa ja sisäilmamyrkytystä.

Puikot eivät ole heiluneet kovinkaan kovaa tahtia, vaikka työn alla jotain onkin. Tulossa on Sitruuna -huivi joulupukin pussiin.

Sen sijaan olen ehtinyt lomailla, käydä road tripillä Joutsassa, ostaa uuden puhelimen, katsoa jalkapalloa, nautiskella takapihaoleskelusta, syödä mansikoita, istua terassilla ystävien kanssa, kierrellä asuntonäytöissä ja ennen kaikkea lukea. Maailmassa on niin paljon hyviä kirjoja! Tällä hetkellä helteet ovat innoittaneet ahmimaan urbaania fantasiaa, luettua on tullut mm. Charlaine Harrisin Sookie Stackhouseja ja Laurell K. Hamiltonin Anita Blakeja. Seuraavaksi vuorossa lisää "klassikoita", pöydällä odottaa Kim Harrisonin Dead Witch Walking.

Pinkkiä pikkuprinsessoille

2010-06-04T16:49:00.000+03:00

Ystävät ja tuttavat ovat alkaneet lisääntyä ja tuottaa pieniä prinsessoja maailmaan. Se on ihan kätevää, koska riittää että ostaa yhden kerä yhtä väriä ja neuloo tossuja niin paljon kun kerästä riittää. Ja niitähän riittää.

Malli: Saartje's Bootees
Lanka: Drops Alpaca
Puikot: 2 mm
Koko: Superpieni (=pienelle vastasyntyneelle tai nukelle)

Tein nämä tossut ohjeen pienimmälla koolla ja vielä suosituskokoa pienemmillä puikoilla, joten tuloksena nukkekoon prinsessatossut. Elän toivossa, että lokakuussa syntyvä pienokainen on niin mini, että nämä menevät hänelle. Jos eivät, niin ainahan nuket tarvitsevat tossuja.

Mikäs tässä on villoihin kääriytyessä

2010-05-16T21:29:00.004+03:00

Nämä ihanaiset helteet saapuivat juuri, kun tekisi mieli kääriytyä villoihin.

Sain torkkupeittoni vihdoin valmiiksi ja siitä tuli paljon hienompi, mitä uskalsin odottaakaan. Niin pehmoinen, lämmin ja värikäs, että tulen hyvälle tuulelle pelkästään sen näkemisestä!

Neliöiden yhteenneulominen osoittautui lopulta nopeaksi ja viihdyttäväksi operaatioksi, jota oli mukava tehdä televisionkatselun ohessa. Jos kyse olisikin ollut pelkästään ompelusta, niin peitto olisi ollut valmis jo kuukausi sitten. Maailman tympeimmäksi ja vastenmielisimmäksi hommaksi sen sijaan totesin neliöiden pingottamisen, johon päädyin saadakseni eri lankalaaduista tehdyt neliöt samankokoisiksi. Jo kolmatta neliötä mittaillessa ja nuppineuloilla tökkiessä meni totaalisesti hermot, mistä syystä neliöt saivat nököttää lankakorissa muutaman viikon.

Malli: Oma (neliöt perinteisiä mummuneliöitä, värit saaneet ispiraationsa H&M Home malliston torkkupeitosta)

Lanka ja kulutus: 1 kerä oranssia Nallea, 1 kerä Novita vaaleanpunaista Woolia, 1 kerä keltaista Steppiä, 1 kerät turkoosia, fuksiaa, valkoista, sinistä ja vaaleanvihreää Seitsemää Veljestä ja yksi keränloppu fuksiaa Pirkkalanka

Koukku: 4 mm (Nalle, Step ja Wool), 5 mm (Seitsemän Veljestä ja Pirkkalanka)

Koko: Yksi neliö 22,5 cm, neliöitä peitossa 5x7 (35kpl)

Tuomio: Paras torkkupeitto ikinä!

Langanjämiä peitosta jäi sen verran, että niistä voisi saada tyynyn. Tosin mielessä siintää mielikuva sellaisesta isosta pyöreästä lattiatyynystä, jota varten pitäisi luultavasti hakea lisää lankaa. Miten nämä jämälankaprojektit tuntuvat johtavan aina vaan suurempaan määrään jämälankoja...

Äideille

2010-05-09T20:51:00.000+03:00

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille!

Nämä neljä korttia matkasivat äidille, mummulle, mummulle ja anopille. Parhaille sellaisille tietenkin :)

Värisuora vaiheessa

2010-04-11T17:48:00.002+03:00

On se hilpeää, miten joka kevät samaan aikaan iskee armoton sisustusvimma. Ehkä kyseessä on jokin geneettinen pesänrakennusvietti, joka tapauksessa kaupasta meinää väkisin tarttua mukaan sisustustyynyjä ja värikkäitä verhoja. Ihan kun niitä ei olisi jo ennestään. Pari ystävääni viimeksi vieraillessaan huomauttivatkin, että miten täällä on eri verhot joka kerta. Nii-in, kun ei huonekalujen paikkoja voi vaihdella niin verhoja vaihdellaankin sitten oikein urakalla.

Tämän kevään sisustusvimmani teemana on värikkyys vs. valkoisuus. Beige sohvamme sai peitokseen valkoisen sängynpeiton ja verhot, tyynyt ja muut yksityiskohdat vaihtuivat kirkkaisiin väreihin. Väri-innostus näkyy myös työn alla olevassa virkkausprojektissani. Valmistumassa on kasa isoja isoäidinneliöitä, joista olisi tarkoituksena koota torkkupeitto.

Projekti sai innoituksensa H&M home -mallistoon kuuluvasta torkkupeitosta (alla olevassa kuvassa), johon ihastuin niin, että olin jo innokkaasti napsuttelemassa sitä H&M:n verkkokaupan ostoskoriin. Loppujen lopuksi peitto jäi kuitenkin tilaamatta, koska tunsin oloni niin tyhmäksi tilatessani jotain, jonka voisin ihan hyvin tehdä itsekin. Väriyhdistelmä oli kuitenkin liian herkku unohdettavaksi :)

Nyt mietinnän alla on se, että miten yhdistän neliöt toisiinsa. En haluaisi virkata niitä yhteen millään yhdellä pohjavärillä, mutta en ole vielä keksinyt, miten ne saisi yhdistettä toisiinsa näkymättömästi. Vanha kunnon neula ja lanka tuntuvat työläältä (ja epäluotettavalta) vaihtoehdolta. Ideoita?

Tunnustuksia

2010-03-30T18:11:00.001+03:00

En ole taas viikkoon jaksanut avata tietokonettani, 8 tuntia koneella töissä ja kolmen viikon takaiset 12 tunnin gradurutistussessiot on kummasti vieneet surffailuhalut ainakin hetkeksi.

Joka tapauksessa viikkoni sai mieltä lämmittävän alun kun huomasin saaneeni mukavan tunnustuksen Kujeiluja -blogin Liisalta. Kiitos Liisa!

Tämän tunnustuksen jaan eteenpäin ilostuttamaan seuraavia innostavia blogeja:

Olkaa hyvät :)

Best Mom Scarf

2010-03-22T22:58:00.002+02:00

Parhaalle äidille paras huivi? Kyllä!

Malli: Best Friend Scarf
Lanka: Manos Silk Blend
Kulutus: 1 vyyhti (n. 100 gr)
Puikot: 4.5 mm

Tämän huivin neulominen oli suuri nautinto. Manos soljui käsissä kuin silkki konsanaan ja mallikin miellytti enemmän kuin uskalsin odottaa. Ensimmäiseksi pitsihuiviksi täysi napakymppi.

Olen tähän saakka ollut vannoutunut kolmiohuivien kannattaja, mutta tämän projektin myötä alkoi perinteinen pitkä suorakulmainen huivi innostaa itseäkin. Huivilangaksi ei tietenkään voi muuta harkita kun Manosta :D

Freedom!

2010-03-17T22:13:00.001+02:00

Voi tätä tunnetta, kun voi tulla kotiin töistä eikä tarvitse tehdä mitään. Tai sitä nautinnollista oloa, kun voi vain olla, eikä takaraivossa ole koko ajan nalkuttavaa tunnetta siitä, että pitäisi tehdä jotain. William Wallacea lainaten sanoisinkin jotta FREEDOM!

Yli kuukauden raivokkaan puristuksen jälkeen viimeinen kurssi on vihdoin suoritettu ja gradu tarkistettavana. Nyt vain jännitetään, että tarkistetaanko se ajoissa, että ehdin saada maisterin paperit ulos huhtikuussa. Se olisi elintärkeää. En kyllä ymmärrä, miten kukaan täyspäiväisesti työskentelevä ikinä valmistuu, niin tiukille otti itseltä.

Kaikessa hässäkässä ja stressissä olin taas unohtanut perua Juju -kerhon kuukauden kirjan, niinpä Vireahon ja Tammikarin Helmitaivas jää nyt omaan hyllyyni.

Kirjasta löytyy muutama oikein mukava juttu, niin kuin nämä nappikorut tai tämä helmirossi.

Vietimme muuten viime pe-su tyttöjen viikonloppua Tampereella. Onnistuin tekemään pikaisen täsmäiskun (tai sen piti olla täsmäisku, mutta kas kummaa värien valinta tuotti taas ongelmia ja kiirepaniikki isku kun joukko neulonnasta innostumattomia naisihmisiä hoputtu ovella, että mennään jo) Lankaideaan, ja mukaan tarttui Manosta, tällä kertaa villaista sellaista. Mutta oivoi, Wool Classic ei vedä millään tavalla vertoja jumaloimalleni Silk Blendille, huomasin langan olevan ihan epätasapaksuakin. Nyt harmittaa, että vihreä väri vei niin mennessään, että jätin Silk Blendit hyllylle. Nyyh.

Tapahtui eräänä viikonloppuna

2010-02-22T21:08:00.000+02:00

Viikonloppuna tapahtui seuraavaa.

Tein omia silmukkamerkkejä. Niistä tuli niin nameja, että taidan tehdä niitä lisää ja kaikissa mahdollisissa väreissä.

Ostin Citymarketista tulppaaneita ja antikvariaatista Mary Oljen Uuden pitsikirjan. Historian siivet havisivat, kun löysin nimiösivulta edellisen omistajan nimen ja vuosiluvun.

Aloitin neulomaan äidin huivia, malliksi valikoitui Ravelrysta löytynyt Best Friend Scarf. Manoksen neulominen on kuin pitelisi pilvenhattaroita käsissään. Ah, niin taivaallista ja pehmeää.

Yksi asia tosin harmittaa valitsemassani mallissa. Nurja puoli. Olisin halunnut huivin, joka on kummaltakin puolelta samanlainen, mutta kaikkea ei voi saada. Jos olisin jaksanut vinguttaa Visaa niin olisin vinguttanut sillä tämän mallin. Tosin vieläkään ei ole myöhäistä...

Yli odotusten

2010-02-18T21:32:00.001+02:00

Joskus sitä vaan onnistuu yli odotusten.

Malli: Drops kauluri

Lanka: Novitan Rose Mohair

Kulutus: Tasan kaksi kerää

Puikot: 4mm

Odotukset kaulurin suhteen eivät olleet kovat. Lanka tökki aluksi sillä olen joskus tehnyt Rose Mohairista huivin, joka meni käytössä aika nopeasti uitetun kissan näköiseksi. Tämä väri kuitenkin houkutteli ja kun kahdella eurolla sai kerän, niin what can I do. Lisäksi sovelsin vähän omiani neulontaprosessin edetessä.

Neuloin kaulurin päinvastoin kun ohjeesta eli ylhäältä alas. Kauluksesta tein käännettävän ja lisäysten väliset normikerrokset neuloin paljon lyhemmiksi kuin ohjeessa (ohjeessa 6 cm, minä tein varmaan 3-4 cm). Lisäksi tein vielä yhden extralisäyskerroksen ennen alaosan joustimen aloitusta, joustinneuleen viimeiset lisäykset taas jätin kokonaan tekemättä.

Kannatti soveltaa, lopputulos ylitti kaikki odotukseni ja nyt olen ihan rakastunut kauluriini. Kirpparilta löydetty rintaneula kruunaa kaiken.

Ensimmäisen kerran tänä talvena sain tuotokseni kuvattua ulkoilmassa. Kuvaussessiot olivat vähintäänkin vauhdikkaat, jostain syystä kuvaaja päätyi puoleen kuvista.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, hyviä melkeinviikonloppuja kaikille!

Ystävänpäivän kunniaksi

2010-02-14T16:54:00.002+02:00

Näin ystävänpäivän kunniaksi ajattelin jakaa teidän kanssanne maailman parhaan smoothien ohjeen. Tätä ette löydä mistään kirjasta, vaan se loputtomien olenhullutiedemiessmoothiekokeilujeni tulos. Ihan tosi :)

Mustaherukkasmoothie

Ainekset:

Jäisiä mustaviinimarjoja (kannattaa antaa niiden sulaa hetki)

Mansikkakeittoa

Maustamatonta luonnonjogurttia

Tee näin:

Laita aineksia oman maun mukaiset määrät tehosekoittimeen ja pistä laite pyörimään.

Voin luvata, että lopputulos vie kielen mennessään! Yleensä jäiset mustaherukat maistuvat kitkeriltä, mutta tässä mansikka ja jogurtti pehmentävät maun. Tuloksena yksinkertainen ja ihanan raikas ja jäinen juoma.

Näissä vaaleanpunaisissa merkeissä toivottelen kaikille rakkauden ja ystävyyden täytteistä ystävänpäivää!

P.S Joululahjaksi saatu OBH Nordican tehosekoitin on osoittautunut loppumattoman riemun lähteeksi. Siinä on jotain oudolla tavalla kiihdyttävää laittaa sekoitin päälle ja katsoa kun kaikki menee mössöksi.

Karhunpalvelus

2010-02-11T23:45:00.009+02:00

Tuli nyt sitten omakohtaisesti koettua netin vapauden varjopuolet.

Googlasin huvikseni blogini nimeä ja mitä IHMETTÄ? Tuloslista on täynnä muotiblogeja, joiden kaikkien kommenttibokseissa lukee sama anonyymisti lähetetty kommentti tähän tyyliin:

       Anonyymi kirjoitti:
       http://thebrisingamen.blogspot.com/
     tsekkaaa mikä blogi!!!!!!!!!!!!!!

tai

       U gotta read this:
     http://thebrisingamen.blogspot.com/
       !!!!!!!!!!!

Kuka oletkaan niiden takana, olisitko kiltti ja lopettaisit blogini mainostamisen näin ikävällä tavalla. Teet vain suuren karhunpalveluksen minulle. Kiitos.

100 grammaa täydellisyyttä

2010-02-11T21:23:00.001+02:00

Kävin viikonloppuna Vaasan Kädentaito -messuilla ja törmäsin sellaiseen herkkubeibeen, että oksat pois.

Saanen esitellä Manoksen Silk Blendin, Uruguaylaisen käsintehdyn ja -värjätyn reilunkaupan silkkimerinosekoituksen.

100 grammaa täyttä täydellisyyttä sanon minä.

Vouhotuksesta huolimatta kerä ei ole itselleni, vaan äidilleni, joka valtuutti minut tekemään siitä huivin itselleen. Luojalle kiitos muuten netistä. Raaskin luopua tästä ihanuudesta vain, koska tiedän, että lisää on saatavilla.

Ongelma tällaisten ihanuuksien kanssa on vain se, että ne vaativat yhtä ihanan ohjeen. Pari viimeistä iltaa onkin vierähtänyt Ravelryssa, olen miettinyt esimerkiksi tätä, tätä ja tätä. Harmi kyllä Clapotis on out of question, koska lankaa on vain se 100 grammaa. Tosin taitoni eivät olisi siihen varmaan riittäneetkään.

Mietinnän ohessa tapahtuu jotain konkreettistakin (ei kuitenkaan pussukoita tällä kertaa). Tulon päällä Auran ja Nastin innoittamana Dropsin kauluri.

Raidalliset villahousut, sellaiset mulle!

2010-02-05T22:02:00.002+02:00

Ehkä tässä on vastaus pussukkatulvan loppumiseen.

Juju -kerhon tammikuun kirjana oli Sanna Vatasen Neulo. Virkkaa. Kirjo. Jämälangasta! Tilasin sen taka-ajatuksena jämälangoista eroon pääseminen.

Kirja on kaunis. Kuvat ovat ihanan värikkäitä ja rentoja, sivujen paperi mukavan paksua. Ohjeet menevät aika lailla fifty-fifty: puolet ohjeista oikein huutavat toteutustaan, jotkut taas ovat hieman outoja ja epämääräisen näköisiä. Kylmä totuus kun on, että niistä syvimmälle haudatuista efektikarvakimallelangoista ei saa hyvännäköistä millään.

Ohjeista etenkin nämä villapöksyt kiinnittivät huomioni. Takapuoleni ei taatusti näyttäisi niissä hyvältä ja vaikka ne ehkä lämmittäisivät kankkuja, niin reidet jäätyisivät. Siitä huolimatta haluan nyt kuollakseni itselleni raidalliset villapöksyt. Ne näyttävät niiiiin vastustamattomilta!

Kirja ei silti anna vastausta siihen suurimpaan kysymykseen. Kuka ne kaikki langanpäät oikein päättelee?

Ehkä se tästä lähtee

2010-02-05T21:18:00.008+02:00

Aloitan, jumitan, puran, aloitan uudelleen, puran uudelleen, vaihdan työtä, puran senkin, kokeilen toisesta langasta, ei onnistu, kokeilen lankaa kaksinkertaisena, ei onnistu taaskaan, puran taas.

On se stana kun mikään ei onnistu!

Projekteja olisi, mutta projektit ja lankavaraston sisältö ei mene yksiin. Miten kaikki ohjeet voikin olla nelosen puikoille just silloin, kun mun lankat vaatii kakspuolta? Ja miten voikin olla, että ihastun Ravelryssä aina ohjeisiin, joiden jäljitys päättyy poikkeuksetta johonkin nihkeään amerikkalaiseen verkkokauppaan, joka ei lähetä Eurooppaan kuin ziljoonan dollarin tilauksia? Argh.

Tilanteen parantumista odotellessä väkerrän langanjämistä pussukoita. Olin muuten väärässä, kun joskus väitin, että pussukoita ei voi koskaan olla liikaa. Uskokaa pois, niitä voi.

Malli: Minipussukka (oma)
Lanka: Marks & Kattens Bomull (Keepin jämälankoja)
Puikot: 3mm
Koukku: 3mm

Ehkä tälle pussukalle tulee käyttöäkin, ainakin siihen mahtuu puhelin tai läjä kanta-asiakaskortteja.

One ready, two to go. Tulossa pussukat myös ihanaisen Regian jämistä ja epämääräisen Novitan Lollipopista.

Rakkaudesta Miranoliin ja pieniin epätäydellisyyksiin

2010-01-25T21:09:00.005+02:00

En ikinä lakkaa ihmettelemästä, miten pohjaton aarreaitta mummolan vintti voi olla. Olen tehnyt sieltä löytöjä lapsesta saakka, eikä vieläkään ole tullut rajaa vastaan. Prinsessaleikkeihin löytyi mekot ja verhot, trullitteluun huivit ja pannut ja naamiaisiin naamamaalit ja asut. Teininä vaatekaappini sitten koostukin varmaan suurimmaksi osaksi juuri niistä samoista trullittelu- ja prinsessa-asuista (en vieläkään ymmärrä, miksi äiti EI ollut yhtä innoissaan kuin minä).

Viimeisin vintiltä pelastamani asia on vanhan sodan jälkeinen lipasto, jota olen jo pidenpään katsellut "sillä silmällä". Tarkoituksenani oli joku kaunis kesäpäivä irrottaa siitä maalit ja tapetoida se, mutta menetin hermoni edelliseen eteisen lipastoon ja mummolan lipasto pääsi käyttöön vähän aiemmin kuin suunnittelin. Uudet nupit laatikoihin, nättiä lahjapaperia ja lasilevy kannen päälle ja voilà, lipasto sai uuden ilmeen!

Lipasto on alunperin ollut tummaa petsattua puuta, mutta jossain vaiheessa joku päätti lätkiä sen päälle oikein kunnon kerroksen Miranolia. Sama kohtalo on kohdannut niin monia muitakin mummolan vintillä olevia huonekaluja, mistä syystä mummu edelleen kiroaa Miranolin nimeen.

Maali on nyt jo rapistunut, vaikkei se alunperinkään ole ollut kovin taidokkaasti lipastolle lätkitty, lisäksi ylin laatikko ei mene kunnolla kiinni ja ovet ovat vähän eri tasoilla. Viehättäviä pieniä epätäydellisyyksiä, jotka antavat lipastolle mukavasti luonnetta.

Lasilevyn lipaston kannen päälle teetin lasiliikkeessä, laatikoiden nupit ja ihanaisen käsintehdyn lahjapaperin löysin Indiskasta. Päällystin lahjaperilla myös laatikon ja kaapin sisustan. oisen oven sisäpuolelta löytyy muuten hauska muisto 70 -luvulta, nimittäin maakuntaviestin tarra.

Lipastolle löytyy vintiltä myös ystävä, yhtälailla Miranolilta valeltu puolet leveämpi senkki. Varasin sen jo itselleni, joten kunhan jossain vaiheessa pääsemme muuttamaan isompaan asuntoon, tulee sekin mukaan. Toivottavasti M ei ole yhtä vähän innoissaan vintti -löydöistäni kuin äiti aikoinaan :D

Kierrettä peliin

2010-01-19T19:31:00.003+02:00

Jotkut projektit tuntuvat kestävän ikuisuuden. Kierteiset villasukkani ovat sellainen projekti, nitkuttelin niitä lokakuusta saakka eikä loppua meinannut näkyä.

Nyt ne on kuitenkin valmiit ja mielestäni niistä tuli varsin kauniit. Kaikki Regian Hand-dye Effect -langat värit saavat sydämeni sykkimään, mutta tämä sinivihreä saa sen oikein pamppailemaan. Jos olisin merenneito, pyrstöni olisi tämän värinen.

Malli: Erinäisistä lähteistä sovellettu oma versio kierteisestä joustinneuleesta

Lanka: Regia Hand-dye Effect

Kulutus: 2/3 kerää. Ei se lanka loppunutkaan, vaikka niin pelkäsin

Puikot: 2,5 mm

Koukku: Reunus virkattu 2,5 mm koukulla

Loin 64 silmukkaa ja siirtelin 2o 2n -joustinta joka kuudes kerros vasemmalle. Sitten ihan virkkaamisen ilosta virkkasin reunaan lopuksi simpukkakuviota.

Aikuisen elämäni kolmanneksi kutomisprojektiksi sukat onnistuivat loistavasti, vaikka turhauduin totaalisesti hitauteeni. Lisäksi tekniikkani kaipaa vielä hiomista, toinen kyynerpääni nimittäin kipeytyi totaalisesti aina kun nitkuttelin vähän pidempään. Analyysini: ilmeisesti nurjia tehdessä kierrän kyynerpäätäni, vaikka kierteen pitäisi tulla ranteesta. Tekniikkalaji se on kutominenkin.

Seuraavaksi vuorossa jotain pientä nopeaa. Tosin hyllyni pursuaa tällä hetkellä houkuttelevia kirjoja ja postissa on tulossa lisää (kiitos ahmattilukijoiden pelastajan BookMoochin), joten on luultavasti todennäköisempää löytää nenäni kirjasta kuin käteni puikoista.

Härdelli

2010-01-13T16:59:00.003+02:00

Roikkuvissa jutuissa on jotain viehättävää. Jouluna ikkunoissamme roikkuikin piparkakkumuoteista tuunaamiani koristeita. Niistä piti tulla eräänlainen mobiili, mutta sitten joulu yhtäkkiä oli ja meni, enkä saanutkaan härdelliäni valmiiksi. Ehkä ensi jouluksi.

Muista joululahjoista- ja jutuista ette sitten saakaan nähdä kuvia. Onnistuneesti tyhjensin kameran muistikortin ja tajusin vasta myöhemmin, että en ollutkaan siirtänyt kuvia vielä koneelle, vaikka niin luulinkin. Hups:)

Just great...

2010-01-07T20:02:00.001+02:00

Siirsin yhtä elementtiä sivulla ja tuloksena katastrofi. Ei mitään tietoa, miten tämä korjataan. Voi elämä.

Tohvelikavalkadi

2010-01-07T19:21:00.007+02:00

Muistatteko vielä vahingossa onnistuneen tossuhuovutukseni? Noh, se oli niin onnistunut, että innostuin tohveleista oikein kunnolla.

Niin kunnolla, että äiti sai joululahjaksi Joulutohvelit...

Pikkusisko sai Metsäiset tohvelit...

Ja yhdet jäi vielä kotiinkin. Aioin kirjailla vihreällä langalla kiemurakuvioita tossun päälle ja antaa ne serkulleni, mutta sitten ne yhden kylmän illan jälkeen jäivätkin omaan käyttöön:)

Malli: Tohvelit (ohje löytyy Erika Knightin kirjasta Tyylikästä virkaten)
Lanka: Joulutohvelit ja violetit tohvelit Novitan Tempo, Metsäiset tohvelit Novitan Puro kaksinkertaisena (huovutettu pesukoneessa. Värisävy Kanervikko.
Kulutus: Tempo 1 kerä/tossut, Puroa n. 120 g/tossut (kaksi kerää ja ihan vähän kolmannesta)
Koukku: 5 ja 6 mm

Tämä tossumalli on lemppareitani ikinä, niitä tehdään tulevaisuudessa vielä paljon lisää!

Erilainen piparkakkutalo

2009-12-22T21:22:00.005+02:00

Ystävämme tulivat käymään ja toivat mukanaan myös illan ohjelmanumeron tykötarpeineen, nimittäin piparkakkutalon.

Tuloksena yhteisvoimin ja jouluisessa hengessä toteutettu hieman erilainen piparkakkutalo, jota voisi asukkien puolesta ajatella julkkisten tosi-TV piparkakkutaloksi. Ikkunoista ja katolta kurkistaa mm. Jose Mourinho, Frank Lampard, Kirka, Pamela, Sigur Ros, Alexander Stubb...

Näiden outojen kuvien ja tunnelmien kera toivottelen kaikille rauhallista ja ruokaisaa joulua. Joululaatikot ja rosolli odottavat, kyllä niitä onkin taas odotettu vuosi!

Minulta minulle

2009-12-22T20:44:00.004+02:00

Lahjojen antaminen ja saaminen on kivaa. Joululahjoja voi antaa myös itselle. Se on hyvin hauskaa ja kätevää, sillä sillä tavalla ainakin saa juuri sitä, mitä on toivonutkin.

Posti kantoi eilen kotiin Bookplussasta minun minulle itselleni tilaamani joulupaketin. Paketista löytyi kaksi ihanaa kirjaa, Ihanat mekot ja tunikat ja Löytöjen koti.

Ihanat mekot ja tunikat -kirjasta olen kuullut monenlaisia mielipiteitä: toisten mielestä se on väritön ja täynnä muodottomia kaapuja, toisten mielestä ihana ja inspiroiva. Itse lainasin kyseisen kirjan pari viikkoa sitten kirjastosta ja totesin saman tien, että tämä on saatava omaksi. Tällaiselle mekkoihmiselle ja muiden mekkojen ohessa myös löysien mekkojen ystävälle (ne saa aina kiristettyä vyöllä, jos ei halua työkavereiden ja anopin epäilevän, että olet raskaana) kirja on todella inspiroiva. En voi olla miettimättä, kuinka helppoa olisikaan tehdä mekkoja itse, saisi juuri sen värisen ja mallisen kuin haluaisi. Ommellut olen tosin viimeksi yläasteen käsityötunnilla, mutta ei kai se nyt niin vaikeaa voi olla :)

Löytöjen koti on puolestaan yksi tämän vuoden kauneimmista sisustuskirjoista. Se edustaa juuri sellaista tyyliä, millaisen haluaisin oman kotini olevan: kirkkaita värejä ja valkoista, erilaisten printtien ja kuvioiden yhdistelmiä, kirpputorilöytöjä ja antiikkihuonekaluja yhdessä modernien huonekalujen kanssa.

Jos jokin asia kirjaostoksieni perusteella käykin selväksi, niin se, että pidän vastakohdista. Löysät (tarpeeksi lyhyet) mekot ovat kivoja, koska tiukkoihin housuihin tai sukkiksiin yhdistettynä ne luovat mielenkiintoisen kontrastin. Sisustuksessa kontrastit ovat yhtälailla mielenkiintoisia. Ehkä joskus opinkin yhdistelemään keskenään erilaisia asioita ja tyylejä. Vielä en ole ihan tarpeeksi rohkea.

Ohi on, nimittäin jouluinen korttisota!

2009-12-13T19:43:00.006+02:00

Huh, taas on jokajouluinen korttiruljanssi ohi. Kaksi päivää siihen korttien väkertämiseen meni, vaikka yritin pitää mallin mahdollisimman yksinkertaisena. Josko sitä vaikka ensi vuonna lähettäisi kaupasta ostetut kortit...

Joulukorttien lähettämisessä kovin homma ei kuitenkaan ole se askartelu tai kirjoittelu, vaan ihmisten osoitteiden metsästäminen. Mikään ei ota hermoon niin kuin numerotiedustelun paluuviesti "henkilöä ei löytynyt". Tänäkin vuonna olen lähettänyt useamman kortin ihmisten työosoitteisiin, menevät ne kai perille niinkin :)

Näiden joulukorttisten kuvien kera toivottelen myös teille kaikille hyvää joulunodotusta!

Sulatetun suklaan syntinen ihanuus

2009-12-13T15:07:00.007+02:00

Voiko maailmassa olla mitään herkullisemman näköistä kuin sulatettu suklaa? Ei, jos minulta kysytään. Ja se on vielä niin hauskaakin se suklaan sulattaminen :D

Tehtiin eilen työkaverini ohjeella suklaisia karkkeja, joiden valmistaminen ei voisi enää hauskempaa ja helpompaa olla. Sulatetaan vaan suklaa (esim. yksi levy taloussuklaata ja yksi maitosuklaata), heitetään sekaan kaikki pilkotut karkkiherkut (esim. cashewpähkinöitä, dumleja, vaahtokarkkeja) ja kumotaan koko komeus foliolla vuorattuun kulhoon. Lopuksi kovettunut "levy" pilkotaan karkeiksi.

Ah, miten kaunista. Taidan pakata näitä nätteihin lasipurkkeihin ja antaa lahjaksi.

Valoa pimeyteen

2009-11-29T18:24:00.007+02:00

Voi tätä jouluvalojen tuomaa ihanaa tunnelmaa!

Tuunasin Citymarketin 4,50 euron kynttelikköä, kun alkuperäiset vihreät muovikoristukset näyttivät vähän kököiltä ja halvoilta. Tuunaus oli erittäin yksinkertainen: kynttilöiden ympärille vaan Tiimarin metallinauhasta ja helmistä virkattua nauhaa. Koukku oli 3,5 mm.

Vielä kun tulisi sitä lunta niin olisin täydessä joulutunnelmassa:)

Jotain pientä

2009-11-25T16:46:00.002+02:00

Kuntosaliharrastukseni on saanut uudet mittasuhteet, joten päätin viimein investoida salilaukkuun. Olen niin ylpeä itsestäni: lyhyessä ajassa olen saanut tehtyä urheilusta rutiinia, päässyt eroon virttyneistä urheiluvaatteista ja malttanut jopa investoida uusiin. Minä, joka aiemmin sain otsani tuskanhikeen pelkästään ajattelemalla urheiluliikkeitä! (Jälkimmäinen viittaa vakavaan lapsuuden traumaan. Selittyy sillä, että kaupunkiin kun lähdettiin ostoksille niin vanhempani viettivät tuntikausia urheiluliikkeissä, jotka täyteen toppavarustukseen puetusta lapsesta olivat vähintäänkin tuskallisia paikkoja).

Uusi salilaukku vaati tietenkin sisustan kanssa sävy sävyyn olevan avaimenperän, joten toteutin päässäni jo pidempään pyörineen vision virkattuun palleroon yhdistetyistä helmistä.

Lopputulos on ihana, tykkään siitä kovasti! Lanka on keepistäni jäänyttä jämälankaa, iso lasihelmi Hollannin peruja, kukkapyörylä Juju -kerhon ilmaislahjoja ja satiininauha on leikattu yhden mekkoni "henkarinauhoista".

Värinä fuksianpunainen alkaa vähän tympiä. Vaatekaapista ei tunnu enää muuta löytyvän. Voi miksi ei kaupoissa voi olla enemmän vihreitä ja keltaisia juttuja...

Talvista tunnelmointia

2009-11-10T20:10:00.008+02:00

Minä olen talvi-ihminen. Rakastan lunta, eikä minua haittaa pieni pakkanenkaan. Parasta talvessa ovat kuitenkin erilaiset valot, jotka ovat paljon tunnelmallisempia kuin kesällä. Esimerkiksi kaupungit ovat kauneimmillaan talvella, kun lunta on maassa ja pimeyttä valaisevat lumen heijastamina kaupungin valot ja ihmisten ikkunoissa palavat kynttilät.

Kynttilöiden polttaminen ja niiden valossa tunnelmointi onkin ehdottomasti yksi pimeiden vuodenaikojen suurimpia nautintoja.

Muistin yhtäkkiä eilen lasipurkkeja lajitellessani nähneeni jossain kirjassa villaan puettuja lyhtyjä. Kyseinen kirja löytyi onneksi omasta hyllystäni, joten sekä lasinkeräykseen menossa olleet lasipurkit että mohair -lankojen jämät saivat heti käyttöä.

Tuloksena kaksi tunnelmallista tuikkua, joiden nutut sattuvat olemaan myös ensimmäinen pitsineule -kokeiluni :D

Malli: Ruukkunuttu (Kirjassa Tee itse kaunista kotiin, Otava 2008). Vihreä lyhty neulottu kirjan ohjeen mukaan, valkoinen omasta päästä soveltaen
Langat: Drops Vivaldi ja Marks&Kattens Mohair
Menekki: Hyvin vähän
Puikot: 7 mm

Valkoinen ja lime eivät välttämättä ole kaikkein lämpöisimmänt värit, mutta kuten näette, ainakin ne mätsäävät verhoihin. Jouluksi täytyy varmaan hakea kerä punaista mohairia, varastoistani löytyvä Novita Rose Mohair ei nimittäin oikein soveltunut tarkoitukseen.

Rakkaus on kuin käpristynyt makkarankuori

2009-10-29T17:24:00.009+02:00

Sitä luulisi sileää neuletta neulotun kaulahuivin olevan yksi maailman yksinkertaisimmista asioista kutoa, mutta ei. Kummasti ja kamalasti vetää minun versioni makkaralle, neuloin ensimmäisen silmukan tai en. Olen tässä nyt naureskellut aikaansaannokselleni ja todennut, että ehkä se astetta helpompi ainaoikein -huivi olisi ollut minun juttuni :D

Juttu on kuitenkin niin, että tämän huivin pitäisi onnistua täydellisesti. Se on rakkaudentunnustus elämäni rakkaudelle, osoitus poikaystävää kohtaan tuntemastani palavasta intohimosta ja syvästä arvostuksesta. Poikaystäväni sattuu myös olemaan tarkka vaatteistaan, joten vähän tylsää, jos hänen pitkään toivomansa kaulahuivi näyttää käpristyneeltä makkarankuorisuikerolta (onneksi käsialani näyttää edes tasaiselta, sen suhteen olen onnistunut yllättämään jopa itseni).

Ehkä olen missanut jonkun kaulahuivioppaan, jossa kerrotaan, että "ei sitten ikinä kannata tehdä huivia sileästä neuleesta". Tai ehkä on olemassa joku salainen käpristymisenestotekniikka. Joka tapauksessa elän vielä siinä toivossa, että kastelu tai maksimaalinen höyrysilitys suoristavat rakkaudentunnustukseni. Muuten tulen hyvin, hyvin surulliseksi enkä ikinä enää neulo. Virkkaan vaan :)

London vol 2.

2009-10-29T17:23:00.008+02:00

Hollywood kutsuu, ainakin Lontoo -ostoksieni perusteella. Yhden mekon lisäksi mukaan tarttui jos jonkinlaista hiusjuttua ja korua. Löysin vihdoin esimerkiksi hiushärpättimeen, jossa on tylliä vaikka muille jakaa. Portobellon markkinat osoittautuivat kirjaimellisesti aarreaitaksi. Melkein hyperventiloin, kun näin ne kaikki antiikki- ja vintagekorumäärät (M ei innostunut yhtä paljoin, jostain syystä läheinen pubi oli hänen mielestään kiinnostavampi:). Portobellosta löytyikin reissun paras ostos: ihanat roikkuvat, harmailla "jalokivillä" varustetut vintagekorvakorut. Aina kun kokeilen niitä, näen itseni Oscar -gaalassa tukka nätisti ylös nostettuna ja kyseiset riiputtimet korvissani. Ah.

Kaikista suunnitelmista huolimatta mukaan tarttui ainoastaan yksi neulekirja, ja sekin Japan Centeristä. Yritin kovasti metsästää neulelehtiä, mutta en tajua, miten minkään suuren kirjakaupan hyllyistä ei löytynyt yhtäkään neulelehteä! Ehkä olisi pitänyt suunnata johonkin normaaliin supermarkettiin. Lankaa ei tarttunut mukaan ollenkaan. Syy siihen on ihan höhlä: valikoimat oli niin suuret, etten osannut päättää, mitä olisin halunnut...

London vol 1.

2009-10-28T20:36:00.015+02:00

Lontoossa shoppailimme, käpyttelimme Hyde Parkissa, söimme, kävimme Hard Rock Cafeessa ja hurrasimme miehille vihreällä kentällä. Vastoin kaikki odotuksia aurinko paistoi (toisin kuin kuvasta voisi päätellä, parin tunnin tihkuttelua ei kuitenkaan lasketa).

Matkakuume ei talttunut, tahtoo seuraavaksi johonkin lämpimään!

Yrttejä ja hunajaa, se parantaa

2009-10-20T16:43:00.002+03:00

Huomenna London City kutsuu! Koko viikonlopun ja viikon alun on pitänyt kröhiä ja niiskuttaa ja pelätä, että iskeekö tässä vielä täysmittainen flunssa matkan pilaamaan.

Ei iske, ei jos äidin mustaviinimarjamehussa ja minun sitruunamelissahunajateessäni on mitään tehoa!

Näitä teholiemiä litkiessä olen ehtinyt myös surffailla netissä ja tutustua Lontoon lankatarjontaan. Kai sieltä nyt joku kiva kerä täytyy saada ostaa, vaikka ei ole mitään tietoa mitä projektia varten. Erityisen kiinnostunut olen kuitenkin neulelehdistä ja -kirjoista, niitä kuulemma pitäisi saada nyt halvalla, kun punta on alhainen.

Waterstone's, here I come!

Rinta rossilla

2009-10-18T10:17:00.012+03:00

Nyt mennään rinta rossilla. Viikonlopun saldona virkattu rintaneula.

Ohje: Omasta päästä, apuna käytetty erinäisten pitsiliinojen aloitusohjeita.
Lanka: Ei tietoa
Koukku: 1.25 mm

Inspiraationa olivat Seinäjoen käsityömessuilla Vilukissin ständillä näkemäni virkatut rintaneulat, jotka olivat niin nättejä, että halusin kokeilla jotain samansuuntaista. Tällaiset miniprojektit ovat ihania välillä: saa suunnitella, sommitella, yhdistellä ja kokeilla sydämensä kyllyydestä, ilman että purkaminen ja uudelleentekeminen vie tuhottomasti aikaa.

Taidan tehdä muutaman tällaisen joululahjaksikin. Veikkaan, että mummuni ainakin tykkäisivät!

Lämmikettä

2009-10-08T19:38:00.001+03:00

Kyllä se kiitos lopussa seisoo.

Toisin sanoin vaivannäkö huivini reunuksen suhteen kannatti, huivista tuli juuri sellainen kuin halusinkin! Väri on ihana, koko juuri sopiva ja reunuskin näyttää kivalta, vaikka pirkkalanka onkin hieman eri sävyä kuin Priima Wool. Tässä strategiset tiedot tarkemmin:

Malli: Purple Crochet Shawl by Bernadette Ambergen
Lanka: Duo Design Priima Wool (virolaista liukuvärjättyä villalankaa), reunus paksua pirkkalankaa yhdellä säikeellä virkattuna
Kulutus: Priima n. 200 g, pirkkalanka n. 40 g
Koukku: 4 mm

Ensimmäistä kertaa elämässäni hylkäsin silitysraudan ja kokeilin pingotusta. Toimi, täytyy myöntää, vaikka se nuppineulojen tökkiminen olikin vähän työlästä. Pesu kuitenkin pehmensi karheaa liukuvärjättyä lankaa huomattavasti ja lampaanrasvatkin haihtuivat pois.

Nyt on synkeiksi syysilloiksi lämmikettä, ei enää kaulaa ja hartioita palele.

Pikavisiitti

2009-10-06T19:19:00.003+03:00

Olin Seinäjoen käsityömessuilla käymässä lauantaina. Näin alpakoita. Ne näytti karvaisilta kirahveilta.

Ostin kolme kerää lankaa. Kaksi minikerää korviksia ja rintaneuloja varten ja yhden Regian kantapäättömiä rintamamiessukkia varten.

Huivi on muuten valmis. Siitä pian enemmän.

Anna hyvän kiertää

2009-09-26T12:41:00.007+03:00

Kiitos Flikka, piristit päivääni ja kohotit mieltäni tällä kivalla tunnustuksella!

Tunnustuksen mukana tuli tehtävä listata viisi itselle tärkeää asiaa. Minun listani näyttää tältä:

1. Rakkaani, jota ilman elämäni olisi tyhjää ja harmaata.
2. Läheiset: perhe, sukulaiset, ystävät.
3. Terveys.
4. Vapaa-aika eli kaikki asiat, joiden tekemisestä nautin: käsityöt, lukeminen, matkustelu, hyvä ruoka yms.
5. Työ. Antaa haasteita, estää vaipumasta kotijumitukseen. Ennen kaikkea työstä saa rahaa ja raha antaa turvaa. Ilman rahaa ja taloudellista turvaa ainakin minun mielenterveyteni ja hyvinvointini olisi koetuksella (tuli niin pitkät selitykset, että ehkä se raha olisi pitänyt suosista lätkäistä tuohon vitoseksi:).

Annan hyvän kiertää ja luovutan tunnustuksen edelleen seuraaville ihanille blogeille: langalla kalliossa, Pias Smycken, Annastiinan kudonnaiset, Vihreä villapaita ja Knitta Pötkylöitä.

Sarjassamme epätoivoisia ideoita ja raamatullisia ihmetekoja

2009-09-24T10:21:00.013+03:00

Joskus saan niin hyviä ideoita, etteivät ne ole enää omaksi parhaakseni.

Ongelma: Virolainen liukuvärjätty villa ei riitä huivini reunukseen, koska olen päättänyt ottaa keristä käyttöön vain luumut ja fuksianpunaiset osat. Ei kuitenkaan hätiä mitiä, lankavarastoista löytyy kirpparilta ostettu vyyhti fuksianpunaista Pirkka -lankaa, joka sopii värin puolesta täydellisesti reunuslangaksi. Puikkokokokin näyttäisi täsmäävän. MUTTA. Teoriassa mahtava idea ei toimi käytännössä. Pirkka -lanka on aivan liian paksua virolaisen villan seuraksi: yritän suurentaa kuviota, vähentää pylväitä, vaihtaa koukkua, laskea silmukoita. Hetken näyttää hyvältä, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi hyvältä. Lopputuloksena armoton v***tus. Eihän tämän näin pitänyt mennä. Voisin tietysti marssia kauppaan ja hakea kerän samanväristä Pirkka -lankaa ohuempana. Siis jos kyseistä väriä vielä tehtäisiin. Mitä ei tietenkään tehdä.

Ratkaisu: "No hei tää lankahan olis täydellistä, jos vois virkata vaan toisella säikeellä". Koemielessä puran lankaa kahdeksi erilliseksi säikeeksi ja kokeilen virkata vain yhdellä säikeellä. Lopputulos näyttää NIIIN paljon paremmalta kun ensimmäinen yritys normipaksuisella langalla. Tsadaa, ratkaisu ongelmaan keksitty.

Nyt sitten käytän iltani siihen, että erottelen langansäikeitä toisistaan, käärin niitä pienille minikerille ja sidon niitä yhteen. Hermoja raastavaa ja hajottavaa, mutta ainakaan kukaan ei voi syyttää minua laiskuudesta, tuhlaavaisuudesta tai kunnianhimottomuudesta. Sillä jos ikinä saan tämän urotyön päätökseen, minulla ei ole vain normaalia hienompaa huivia, vaan olen myös onnistunut suorittamaan ihmeteon! Olen muuttanut YHDEN lankakerän KAHDEKSI! Sen on kuulkaas vähän niin kuin muuttaisi veden viiniksi, vaimitensenytmeni.

Uutta pukkaa

2009-09-07T18:51:00.004+03:00

Outo olo, kun ei enää ole mitään suurta projektia kesken. Iski taas tuttu hyperpaniikki, joka iskee kun on pää niin täynnä ideoita ja ohjeita, ettei tiedä mitä tekisi ensin kun haluaisi tehdä kaikki ja yhtäaikaa. Onneksi olin jo mekkoa tehdessäni päättänyt seuraavan projektin, johon langatkin järjestyivät ihanaisesti.

Projekti on Bernadette Ambergenin Purple Crochet Shawl, jonka löysin Ravelrysta ja jonka ohjeen ostin kätevästi PDF:nä Etsystä. Ei voi muuta sanoa, kuin että Etsy on ihanin verkkokauppa ikinä ja Visa on helppouden multihuipentuma.

Halusin tehdä huivin nimenomaan liukuvärjätystä langasta, mutta eihän sellaista löytynyt tältä paikkakunnalta. Pelastavaksi enkeliksi ryhtyi eräs neulekahvilatuttavani, joka lupautui Helsingin reissullaan silmäilemään Priiman valikoimat. Lopputuloksena kolme kerää virolaista liukuvärjättyä villalankaa, jee! Mietin kauan Colinetten luumunväristä Jitterbugia, mutta koska kuvat eivät koskaan kerro totuutta väreistä, niin en sitten uskaltanut.

Huivi edistyy huiman nopeasti, melkein liian nopeasti. Yritän välissä virkkailla joululahjoja, ettei tulisi itkua liian lyhyestä ilosta.

Harmaa on minun rakkaani

2009-08-30T11:36:00.021+03:00

Vihdoin, vihdoin mekkoni on valmis! Viimeiset kaksi viikkoa on mennyt langanpäitä päätellessä. Eilen sain vihdoin urakan päätökseen. Kaikkein vaikeimmaksi osuudeksi osoittautui olkaimien ompelu: olen kaksi iltaa purkanut ja neulonut ja purkanut ja neulonut niitä yhä uudestaan, kun kaikesta mittailusta huolimatta en saanut niitä millään samalla tasolle.

Hankaluudet kuitenkin sikseen, tässä mekkoni kaikessa harmaudessaan:

Malli: Urban Look (Patons #862, Grace - Spring Style)
Koko: XS
Lanka: Novita Tennessee
Kulutus: 5 kerää (500g)
Koukku: 4 mm (3 mm nappeihin)

Ohjetta muokkasin sen verran, että helman aloitusketjuun tein 85 ketjusilmukkaa 103 silmukan sijasta, jolloin helma lyheni jonkin verran. Yläosaan tein pari lisäkerrosta, jotta se olisi hieman pidempi kuin ohjeessa. Kokeilin tämän projektin yhteydessä myös ensimmäistä kertaa elämässäni pingotusta. Se toimi hyvin, sillä ehdin jo panikoida helman suhteen. Olin loppua kohden tiukentanut käsiaalaani niin paljon, että toinen pää helmasta oli n. 2-3 cm lyhempi kuin toinen. Onneksi pingotus korjasi asian.

Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen, ensimmäiseksi isoksi vaateprojektiksi se onnistui loistavasti. Vähän harmittaa, että kolme kuukautta kun on yhtä ja samaa mekkoa tuijottanut, niin kyllästymään on jo ehtinyt. Vaikutus on vähän sama kuin pitäisi lempimekkoaan kaksi viikkoa putkeen: jossain vaihessa alkaa väistämättä tympiä. Eiköhän asia kuitenkin korjaannu, kun työnnän mekkoni hetkeksi vaatekaappiin ja unohdan sen mielestäni.

Lopuksi vielä lisää kuvia, niitähän riittää :D

Voi "harmi"

2009-08-16T11:37:00.010+03:00

Joskus vahingossakin voi onnistua ja surkeasti epäonnistuneetkin työt voivat osoittautua parhaiksi onnistumisiksesi.

Olen aloittanut jo joululahjojen tekemisen, ja ensimmäisenä projektinani oli virkata tohvelit äidilleni. Lankana tietenkin Novitan Puron Ruska, äiti kun tykkää kaikista oransseista ja punaisista syyssävyistä. Pahasti kuitenkin meni mönkään. Puro on sen verran pehmoista, että vaikka tein tohvelit kaksinkertaisesta langasta, tuli niistä lörpöttävät soikiot, jotka eivät millään pysyneet jämäkästi tohvelimuodossa. Lisäksi ne olivat liian isot.

Katkera epäonnistuminen muuttui kuitenkin suureksi iloksi, sillä heitettyäni tohvelit pesukoneeseen huopumaan niistä tuli täydelliset! MINULLE! Että voi "harmi", äiti ei nyt saa Ruska -tohveleitaan, koska huovutuksen jälkeen niistä tuli liian pienet hänelle mutta juuri oikean kokoiset minulle :D

Ohessa kuvia tohveleista ennen ja jälkeen huovutuksen.

Älkää uskoko näitä ennen -kuvia, joissa tohvelit näyttävät ihan onnistuneilta. Ne on vaan aseteltu huolellisesti kuvausta varten:) Kuvitelkaa mielessänne sellaiset epämääräiset lörpöttävät soikiot, niin päästään lähelle totuutta.

Seuraavana huovutetut tohvelit. Ne ovat juuri niin pehmoiset ja tiivit ja lämpöiset kuin näyttääkin!

Malli: Tohvelit (ohje löytyy Erika Knightin kirjasta Tyylikästä virkaten)
Lanka: Novitan Puro kaksinkertaisena. Värisävy Ruska.
Kulutus: n. 120 g (kaksi kerää ja ihan vähän kolmannesta)
Koukku: 6 mm

Olen niin onnellinen näistä tohveleista, vaikka vähän (mutta vain vähän) harmittaakin, ettei niistä tullutkaan joululahjaa äidilleni. Onneksi jouluun on vielä aikaa, ehdin keksiä muita yhtä mahtavia lahjaideoita.

Mä maalaistyttö oon

2009-08-08T20:02:00.008+03:00

Viikonloppu sujuu sutjakasti kotonakotona (=vanhempien luona kotona). Kesäinen maalaiselämä on ihanaa, on niin vihreää ja rauhallista. Auringonoton ohessa testasin pikkusiskoni uutta kameraa, tuloksena 85 kuvan kavalkaadi. Älkää pelätkö, en aio esitellä niitä kaikkia:)

Päivääni on kuulunut muun muassa...

...hajuherneitä, jotka äiti on onnistuneesti kasvattanut.

...porkkanoita, jotka äiti on myös onnistuneesti kasvattanut (puhumattakaan salaateista, punajuurista, sipuleista, mustista viinimarjoista, mansikoista...)

...partainen koiraystävä Hevi, joka on saanut nimensä Lordin euroviisuvoiton innoittamana. Vanhempi koiraherra ei halunnut kuvaan.

...perhonen, joka tykästyi mummun kukkaistutuksiin.

...vanha sauna, jonka ikkunasta ihanasti heijastuu mummola.

...kutimeni, jonka tekeminen osoittautui liian hikiseksi hommaksi auringonoton oheen.

What can I say, kerran maalaistyttö, aina maalaistyttö :)

Tulimme, näin kudoimme

2009-08-04T20:38:00.005+03:00

Stundarsin ulkoilmamuseossa oli käsityöläispäivät sunnuntaina ja meidät kirjaston neulekahvilasta oli kutsuttu paikalle. Lähdimme siis pienellä porukalla istumaan ja kutomaan ja esittelemään valmiita töitämme.

Kivaa oli! Ei voi olla mitään rennompaa kuin istua ulkona hienolla säällä ja samalla kutoa/virkata ja höpötellä muiden saman henkisten ihmisten kanssa! Pöytämme luo eksyi myös innokas eläinystävä, joka ihastui (vähän liikaa) tuolilla roikkuneeseen punaiseen neulepaitaan.

Onnistunut sunnuntai siis kaiken kaikkiaan, kiitos kaikille mukana olleille:)

Vetoketjut on veestä

2009-07-30T19:56:00.005+03:00

Jonkun olisi pitänyt kertoa mulle kuinka vaikeaa vetoketjun ompelu on. Silloin olisin valinnut napit vetoketjun sijaan.

Saanen esitellä vimmaisena virkkausviikonloppunani aloittamani toisen projektin, jonka vasta tällä viikolla sain viimeisteltyä. Syynä tietenkin se vetoketju:) Jouduin purkamaan sen kerran, kun se veti hämärästi vinoon. Toinenkin yritys olisi kaivannut purkamista, toinen pää kun törröttää mihin sattuu. Päätin sen kuitenkin antaa törröttää, ihan vain hermojani säästääkseni.

Ohje: Oma
Lanka: Novitan Spektri Plus
Kulutus: 50 g
Koukku: 4,5 mm

Ohje koostuu käytännössä suorakaiteen muotoon virkatuista kiinteistä silmukoista jotka joka toisella kierroksella on virkattu edellisten takareunaan. Koristeet tein aiemmin virkkaamieni pitsikorvakorujen epäonnistuneista aluista, napit peittää kivasti kaikki suurimmat epäkohdat. Lopputulos ihan ok, en hypi riemusta mutta pääsinpä eroon yhdestä lankakerästä :D

Mekkonikin on edistynyt. Tai pitäisi ehkä sanoa "edistyi", koska eilen illalla sain takakappaleen hyvään alkuun, mutta tänä aamuna purin jo taas vaihteeksi helmaa. Huomasin nimittäin loppupäässä aivan idioottimaisen virheen: olin unohtanut kahdessa kohdassa virkata kokonaan yhden kerroksen, mikä tietysti pilasi kuvion ihan täysin. Ihmettelinkin aiemmin, että miksi silmukkamäärät eivät pitäneet paikkaansa :D Onneksi huomasin mokani ajoissa, eikä tarvitse harmitella siinä vaiheessa kun etu- ja takakappale ovat valmiit. Tässä vaiheessa purkaminen ei haitannut yhtään, parempi vaan, koska nyt tiedän kuinka takakappaleen virkkaaminen kannattaa aloittaa.

Nyt virkkausta jatkamaan ja Muodin huippua odottelemaan!

Mistä näitä pipoja oikein tulee?

2009-07-24T10:31:00.005+03:00

Kesää on jäljellä vielä ainakin kuukausi, mutta minä virkkailen pipoja liukuhihnatuotantona. Ei ainakaan pää palellu, kun syksy tulee.

Malli: 7. Virkattu baskeri, Moda 1/2009
Lanka: Novitan Puro (värinä kanervikko)
Kulutus: Vajaa 100 g (tupsuun meni paljon lankaa)
Koukku: 5 mm

Pipo on tehty samalla mallilla kuin edellinenkin, lanka Isoveljen sijaan Novitan Puro. Lankana Puro oli ihana tuttavuus: niin pehmoinen, kauniin värinen ja mukavan paksu. Värit eivät mielestäni päässeet pipossa ihan oikeuksiinsa, koska sävyt vaihtuivat niin nopeasti reliefipylväiden takia. Pipo näyttääkin enemmän raidalliselta kuin liukuvärjätyltä.

Mulla on edelleen joku outo fiksaatio tupsuihin, joten väkersin napin tilalle sellaisen. En tosin ole vielä päättänyt, että onko muhkea tupsullinen piponi huikean tyylikäs vai näytänkö se päässäni idiootilta. Jos tulen jälkimmäiseen lopputulokseen, niin tupsu vaihtuu nappiin.

Nyt voin melkein luvata, että pipojen tekeminen saa hetkeksi jäädä. Tosin sellainen ohuempi syyspipo voisi olla vielä kiva...

Bling bling

2009-07-22T19:55:00.004+03:00

Jos ei mekkoja voi olla liikaa, niin ei voi olla korujakaan. Tällä kertaa kirpparilta tarttui mukaan...

... jotain massiivista ja jotain rouhevaa. Tyly rannekoru (vai olisiko ranneke parempi termi tälle), 2 €.

... jotain eläimellistä, kiiltävää ja erittäin bling blingiä, tiikeririipus 1 €.

... ja jotain punaista. Löytyy niitä rubiineja köyhältäkin. Rihkamakorvakorut 1 €.

Novitan Puro on muuten nyt testauksessa, samanlainen pipo tulossa kuin edellinenkin. Pehmoista on, ja niin herkullisen väristä <3

Virkkausta vimmalla

2009-07-20T12:42:00.010+03:00

Huh. Lähti viikonloppuna ihan käsistä tämä virkkaaminen. Lauantai-iltana koomatilaa lähentelevässä festariväsymyksessä totesin itselleni, että voisihan tässä vaikka pipon aloittaa ennen nukkumaanmenoa (mekkoni on sen verran kriittisessä vaiheessa, että tarvitsen vielä lisää henkistä valmistautumisaikaa ennen sen jatkamista). Seuraavan kerran havahduinkin siihen, että pipo oli puolessa välissä ja kello näytti kahtatoista. Olin yli kaksi tuntia viuhuttanut koukkua jonkinlaisessa maanisessa virkkausvimmassa, enkä meinannut malttaa sittenkään vielä lopettaa. Lopputulos: kudin mukaan vielä sänkyynkin.

Noh, sama meno jatkui sunnuntaina. Heti herättyäni jatkoin virkkaamista, mutta eiköhän lanka loppunut kesken kun jäljellä oli enää kuusi kerrosta. Voi sitä addiktoituneen ihmisen tuskaa ja tekemättömyydestä riutuvien käsien tärinää! Kävelin ympäri kämppää ja huokailin ja raivosin poikaystävälleni, että miten se lanka nyt oikein meni loppumaan. Ei siinä mitään, jos sitä olisi voinut hakea lisää Anttilasta tai Citymarketista, mutta kun kyseessä oli yksinäinen Minimanista löytämäni Isoveli, jonka väri on jo mallistosta poistunut. Onneksi tänään kaupunkikierroksella löysin käsityöliikkeen, josta löytyi samaa väriä pari kerää. Olisi ollut aikamoinen antikliimaksi, jos ei olisi löytynyt.

Sunnuntaina sain melkein valmiiksi toisenkin aloittamani uuden työn. Esittelen sen kunhan saan viimeistelyt tehtyä. Nyt kuitenkin pipokuviin. Ne eivät valitettavasti ole laadultaan ja väreiltään ihan parhaita mahdollisia, koska kamerasta loppui akku eikä mulla riittänyt kärsivällisyyttä ladata sitä.

Malli: 7. Virkattu baskeri, Moda 1/2009
Lanka: Novitan Isoveli
Kulutus: PALJON. Eli n. 140 g
Koukku: 5 mm

Lopputulos on ihan huippu. Vaikka en väriä erityisemmin rakastakaan, niin malli on aivan mahtava. Ainoana miinuksena on sen lankasyöppöys. En olisi ikipäivänä uskonut, että yhteen pipoon voi mennä 140 g Isoveljeä (ohjeen lanka täytyi olla paljon ohuempi, koska kulutukseksi väitettiin vain 50 g). Jälkeenpäin ajatellen olisi kuitenkin pitänyt tajuta, että jos malli koostuu takakautta ja etukautta tehdyistä reliefipylväistä, niin lopputulos on käytännössä sama kuin kaksinkertaisella langalla virkattu pipo. Eli todella paksu ja muheva. Alalla olevan kuvan on tarkoitus demonstroida tätä muhevuutta.

Suunnittelin tekeväni saman pipon vielä Novitan uudesta Puro -langasta, ne värit kun on niin ihania. Poikaystäväni varmasti riemastuu tästä ideasta, niin syvään huokaisten hän eilen totesi, että "mihin me oikein joudutaan kaikkien näiden sun tekeleitten kanssa kun joka paikasta tunkee pipoja ja huiveja". Niinpä niin :D

Hupsista

2009-07-14T17:33:00.005+03:00

Menin Minimaniin ostamaan yhtä Tennesee -kerää ja tulin takaisin yhden Tenneseen, yhden Isoveljen ja kolmen Mambon kanssa.

Ainoa puolustukseni on tietenkin se, että kun ne oli niin halpoja. Ja ne oli ihan oikeasti halpoja, en huijaa! Mambo oli 2 € kerä ja Isoveli 1,90 € ja sitten vielä katsoin kuitista kotona, että kassaneiti oli jostain hämääntynyt ja veloittanut mua vaan kahdesta Mambosta. Yksi Mambo siis kaupan päälle, jess. Tykkään kovasti paksuista langoista, niitä vaan on ihan liian vähän saatavilla ainakin Vaasan lankakaupoissa. Mamboista virkkaan ehkä sellaisen kivan pienen liivin. Olen suunnitellut sellaista jo kauan, mutta en ole löytänyt ohjetta, joka olisi sinne päinkään. Joudun varmaan kehittää sellaisen itse, ei kai se aivan ylivoimaista voi olla.

Sitten vielä kuva mekkoni hameosasta. Olen hieman paniikissa siitä, että miten tuo helma voi näyttää noin lyhyeltä kaiken sen mittailun ja purkamisen jälkeen?! Apua! Ja kaiken lisäksi käytin mittauksessa apuna yhtä lempimekkoani, jonka pituus on just hyvä. Alareunaanhan tulee vielä 5-6 sentin pitsireunus, joten ehkä se pitenee vielä tarpeeksi. Ja hätätilanteessa voin tehdä reunusta pari ekstrakierrosta. Parempi kuitenkin liian lyhyt kuin liian pitkä, koska lyhyttä saa aina pidennettyä. Tai sitä yritän ainakin vakuutella itselleni.

Toinen panikoinnin aihe on hameosan suorakaiteenmuotoinen putkilomalli. Sehän jää ylhäältä vyötäröstä aika löysäksi, koska leveysmittana on periaatteessa takapuoli, joka näin normi-ihmisellä on ihan normaalin satsikas. Hieman siis mietin, että ei kai se jää ylhäältä pussittamaan liikaa. Hmm. Ei voi muuta sanoa, kuin että elän jännittäviä aikoja.

Kesän rankkuus

2009-07-13T20:59:00.004+03:00

Kesä on rankkaa aikaa. Joka viikonloppu tuntuu olevan täyteen buukattu ja pitää reissata eestaas paikasta toiseen. Onhan se kivaa että on toimintaa ja meininkiä, mutta huoh, voi kun sitä sais edes yhtenä aamuna nukkua niin kauan kun haluaa ja omassa sängyssä. Onneksi on niitä rauhallisiakin hetkiä, niin kuin tämä mansikkatuokio eräänä arki-iltana yliopiston rannassa.

Kävin tänään Anttilassa tsekkaamassa ale-langat, mutta ne uutuuslangat näyttivätkin paljon kivemmilta. Varsinkin Novitan kaksi uutuutta, Puro ja Tempo, saivat sormeni syyhyämään (siis hyvällä tavalla:). Ja voi ihanuus näitä syyslankojen värejä, enää ei tarvi tuskailla värittömiä pastelleja vaan nauttia herkullisista murretuista väreistä! Violettia ja vihreää, jihaa! Jostain mun täytyy kuitenkin löytää lisää harmaata Tenneseetä, alkaa nimittäin näyttää pahasti siltä, että mekkooni menee enemmän lankaa kuin ohje väittää. Helma on paria kierrosta vaille valmis, sitten pitää ruveta pähkäilemään yläosan kanssa. Vähän kyllä jänskättää...

Henkari

2009-06-30T21:37:00.005+03:00

Valmistuneiden käsitöiden esittely on ollu viime aikoina vähäistä. Syy on "single-minded" lähestymistapani asioiden tekemiseen, en näköjään osaa tehdä kuin yhtä asiaa kerrallaan. Nytkin tulin siihen tulokseen, että virkkaan mekkoni loppuun ennen kuin aloita mitään uutta, koska siitä muusta ei näytä tulevan yhtään mitään. Minulla ei kerta kaikkiaan riitä mielenkiintoa kuin yhteen projektiin kerrallaan. Toisaalta olen muissakin asioissa samanlainen: minulla on harvoin montaa kirjaa yhtä aikaa kesken ja opiskeluprojektitkin tykkään tehdä niin, että teen yhden loppuun ennen kuin aloitan uuden.

Apua, kuulostan ihan mieheltä! Putkiaivolta! :D

Putkiaivojeni tuotosta on seuraavanlainen henkarin kaunistus -operaatio. Otetaan yksi mitätön rautalankahenkari ja kieputetaan sen ympäri kauniita helmiä. Tsadam, tuloksena on koristeellinen ripustin juhlamekolle. Me likes!

Onkohan henkari muuten ihan oikeaoppinen suomen kielen sana vai onko se murretta? Vähän niin kuin pultut on oikeasti lahkeet, tarakka on kannatin ja pyörän lesta on pyörän istuin. Joskus on niin vaikea tietää, koska puhuu oikein ja koska ei...

Minäkö muka materialisti?

2009-06-30T20:43:00.005+03:00

Äh, tänään oli ensimmäinen työpäivä viikon ja yhden päivän loman jälkeen. Ei tunnu kivalta. Voisin helposti lomailla vielä pari viikkoa.

Kotiuduimme sunnuntaina illalla Tukholmasta ja voi mikä armottoman ja raskaan ihana shoppailumatka se olikaan! Tukholma on helposti kyllä parhaita shoppailukaupunkeja missä olen ollut, Pariisit ja Barcelonat jää toiseksi. Tukholman suurin etu on kaupungin hallittavuus, kaupunki ei ole liian iso ja liikkeet ovat keskittyneet selkeästi tietyille alueille. Lisäksi sieltä löytää kaikki kivat eurooppalaiset merkit ja tietysti kaikki kivat ruotsalaiset (ruotsalaiset osaa hommansa myös muodin suhteen).

Tuli hieman kyllä porvarillinen ja materialistinen olo kun Visa vinkui ja aina vain teki mieli seuraavaan mielenkiintoisen näköiseen kauppaan. Kun se hipelöiminen ja ostaminen ja omistaminen on niin hiisin kivaa ja nautinnollista:D Ja voi niitä Södermalmin vintage second hand -liikkeitä, meinasin ruveta ihan hyperventiloimaan Beyond Retrossa kaiken sen vaatemäärän (ja hintojen) takia ja Judithissa olin itkeä ilosta nähdessäni kaikki ne mekot. Ei voi kuin todeta, että Suomessa second hand -toiminta on ihan lapsenkengissä verrattuna muihin euroopan maihin.

Kun tämänkertainen postaus kerran meni näin muotibloggaukseksi, niin pitää esitellä ne ostoksetkin. Saldo kaksi mekkoa ja neulejakku (huom. kaikki alesta:). Tietysti kuvittelitte kaiken tämän hehkutuksen jälkeen, että olen ostanut vaikka mitä, mutta ei. Se kaupoissa kiertely ja katselu on se suurin huvi.

Molemmat mekot ovat Urban Outfittersistä, joka sekin oli mekkojen luvattu taivas. Ylempi vihreävalkoinen "jätskimekko" on täydellinen kesämekko ja täydellinen se on etenkin värinsä takia. Olen muistaakseni jo melkein pari vuotta etsinyt vihreävalkoista mekkoa, tosin pallokuosilla. Raidat on kuitenkin lähes yhtä kivat. Alempaan pandamekkoon ihastuin kankaan takia, lisäksi siniset napit ja taskut ovat suloiset. Kuva ei todellakaan tee mekolle oikeutta, se näyttää paljon paremmalta päälläni ;D

Tämä Odd Mollyn neulejakku/takki on varmaan tähän asti kallein yksittäinen vaateostokseni. Se oli kuitenkin juuri sitä mitä etsin, eli kevyt jakkumainen neule, joka käy kesällä takista. Takana on yksityiskohtina pienet violetit rusetit, en hoksannut ottaa niistä kuvaa. Olen jo pidemmän aikaa ihastellut Odd Mollyn vaatteita, jotka kuitenkin usein ovat sen verran erikoisia, etten osaisi pukeutua niihin. Neuletakki on kuitenkin juuri sopivasti minua <3

Kesä hiuksissain

2009-06-17T20:19:00.007+03:00

"...Anna tuulen puhdistaa
nostaa helmoja
heittää hiukset sekaisin
kevätmyrskyn kastella
mekko liimata kiinni vartaloosi
niin olet kaunis
kaunis
ja maailma on sun..."

Tehosekoittimen Maailma on sun -biisi on yksi kaikkien aikojen kesäbiisisuosikkejani. Se on niin kaunis ja siitä välittyy kesän olemus niin hyvin, että mieleni tekee mennä aina tanssimaan sateeseen kun kuulen sen. Tunnen varsinkin kertosäkeen lyriikat omakseni, sillä minulle kesäfiilistä on juuri tuuli hiuksillani ja mekko päälläni.

Hiuksista puheenollen (hiuksista piti olla puhe alunperinkin, mutta jotenkin harhauduin tuohon Tehiksen biisiin), nyt minäkin olen saanut kesän hiuksiini. Olen viime aikoina tykästynyt kaikenlaisiin hiuskoristeisiin ja tänään kaupungilla käydessäni ostin niitä kolme!

Tämä valkoinen kukkaihanuus on Glitteristä ja se on täydellinen juhannusseuralainen sitruunankeltaiselle mekolleni. Ihanaa, kun ei tarvitse miettiä mitä laittaa juhannuksena päälleen:)

Valkoinen panta on Indiskan alesta ja musta Glitteristä. Molemmat ovat trikoopantoja, ja trikoopanojen ongelma on aina se, että ne pysyvät niin huonosti päässä. Voikin olla, että leikkaan mustan ruusukkeen kokonaan irti pannasta ja laitan siihen pinnin.

Joka tapauksessa, näissä kukkaisissa tunnelmissa toivotan kaikille jo hyvää juhannusta. Paistakoon aurinko ja heitelköön tuulenvire hiuksianne koko juhannuksen!

Jotain valmista ja jotain turhauttavaa

2009-06-16T22:45:00.004+03:00

Innostukseni virkkaukseen on syrjäyttänyt koruhommat lähes kokonaan, mikä on hieman surullista. Sunnuntaina sain kuitenkin vihdoin tehtyä valmiiksi kauan keskeneräisenä olleen riipuksen, tai itse asiassa riipus on ollut valmiina, mutta ketju ei. Lopputulos on mielestäni varsin kaunis ja herkkä, pidän varsinkin noista hennon vihertävistä lasihelmistä.

Malli löytyy Linda Jonesin kirjasta Wire & Bead Celtic Jewellery ja käytetyt metallilangat ovat vahvuudeltaan 0,8 ja 0,6 millisiä. Ohjeessa oli muistaakseni käytetty osien kietomiseen ohuempaa lankaa, mutta minun varastoistani löytyi vain 0,6:sta. Se tekikin kietomisprosessista erittäin hankalan, ette usko kuinka vaikea oli saada riipukseen jotain symmetriaa! Ja kaiken lisäksi mulla ei ollut puristushelmiäkään, joten yritin vasaroida siiman paikalleen metallilangan avulla. Saa nähdä aiheuttaako se vielä hankaluuksia:)

Virkkausrintama on tällä hetkellä yhtä takkuamista. Haluaisin saada edes jotain valmiiksi, koska mekkoni ei tule olemaan valmis vielä hetkeen, mutta kaikki miniprojektini ovat toistaiseksi päätyneet takaisin lankakeriksi. T U R H A U T T A V A A. En tajua miksi mikään ei suju. Tänään olen yrittänyt virkata tossujen aluksi ympyrää ja tullut siihen tulokseen, että ympyrän virkkaaminen (/spiraalina virkkaaminen) on yhtä helvettiä. Se on tuhannesti raivostuttavampaa kuin klustereiden tai nyppyjen virkkaaminen. Ohjeiden silmukkaluvut eivät ikinä pidä paikkaansa, koska ohjeissa ei ikinä vaivauduta selittämään, että mihin silmukoihin niitä silmukoita pitää tarkalleen tehdä. Mun ympyröissä silmukat aina salaperäisesti lisääntyvät, ja kun ohje sanoo että "nyt kerroksessa on 18 silmukkaa" niin minun kerroksessani on 23.

Ehkä pitää jättää ne tossut hetkeksi unholaan ja koittaa aloittaa vaikka pipo. Tai sitten heivata käsityöt hetkeksi kokonaan ja uppoutua hyvään kirjaan. Sen taidankin tehdä, Suomalaisen kirjakaupan tilaukseni nimittäin tuli viime viikolla ja nyt vaihtoehtoina olisi romanttista jännitystä (=Linda Howard: Heart of Fire) tai urbaania vampyyriactionromantiikkaa (=Karen Chance : Curse the Dawn). Ah, mikään ei kyllä piristä niin kuin kunnon viihderomaani <3

Kirpputoriterapiaa

2009-06-09T17:01:00.008+03:00

Olemme lähdössä Tukholmaan pienelle viikonloppureissulle kesäkuun lopussa, mistä syystä olen yrittänyt olla viimeisen puolitoista kuukautta ostolakossa. Lakkoni on koskenut lähinnä vaatteita, sillä niitä tarttuu kaiken maailman alennusmyynneistä niin helposti mukaan. Jos saisi tällä tavalla vaikka vähän säästettyä, niin voi sitten Tukholmassa shoppailla oikein kunnolla:)

Heti lakkoni alussa kuitenkin totesin, että kirpputoreja on ihan turha sisällyttää "kiellettyjen" kauppojen listalle. Ne kun ovat ihan kuin terapiaa, mieli ja sielu lepää kun saa penkoa ja metsästää aarteita. Ja sitten ne on vielä niin edullisia. Mutta terapiaa ennen kaikkea.

Viimeisten viikkojen aikana terapeuttiset penkomiseni ovat johtaneet seuraavanlaisiin löytöihin:

Nätti vihreä retropurkki, 2 €. Löytyi Vaasan Palosaaren uudelta oudolta minikirppikseltä, joka on auki vain keskiviikkoisin. Todella mini oli, mutta tavarat olivat ihania!

Keskustan uudelta citykirppikseltä kesätoppi 1 € ja vyyhti Pirkkalankaa, 2 €. Lanka oli vähän karheaa, mutta väri oli kiva. Ehkä joskus opettelen neulomaan ne villasukat.

Ihana antiikkinen riipus peilimäisellä isolla vihreällä kivellä ja pienillä "timanteilla", vain 0,50 €!! Löysin tämän kauneuden Ewa & Adam -kirppikseltä, ja hypin melkein tasajalkaa ilosta kun näin sen. Rihkamaahan se vain on, mutta minkälaista! Ihanaa, ihanaa ja niin kiiltävää:)

Turkoosit jättihelmet, 5 e. Myös nämä ovat löytö Palosaaren uudelta minikirppikseltä. Ovat olleet jo kovassa käytössä, tykkään hirmuisesti väristä ja massiivisuudesta. Mitkään maailman mukavimmat ne eivät ole kaulassa, koska ne painavat paljon ja hiertävät kivasti niskasta. Kuvan musta tunikamekko on keskustan citykirppikseltä, 3 €. Trikoomekkoja ei todellakaan voi koskaan olla liikaa.

Virkkausrintamalla olen lähinnä purkanut ja purkanut ja vielä vähän purkanut. Ensiksi mekkoni hameosan klustereista tuli liian löysiä, sitten tajusin haluavani mekosta paljon lyhemmän kuin mallissa ja viimeiseksi vielä huomasin jossain vaiheessa silmukoiden salaperäisesti lisääntyneen. Kaiken tämän klustereiden vääntämisen ja purkamisen jälkeen voin kyllä todeta, että en todellakaan rakasta niitä.

Tämän hetkinen saldo on kuitenkin tämä:

Yläosan tilkku on hameosan alku ja alaosan tilkku on mallitilkku mekon yläosasta. Kaikesta purkamisesta huolimatta olen saanut kuitenkin riemuita yhdestä historiallisesta tapahtumasta, nimittäin siitä, että mallitilkkuni oli ensimmäisen kerran elämäni aikana samankokoinen kuin mallissa sanottiin että sen pitikin olla! Jihaa!

Tuli jo!

2009-06-03T20:59:00.002+03:00

Posti toi mekkoni ohjeen, voi tätä ilon päivää! Varauduin paljon pitempään odotteluun, mutta kerrankin näin, että tilaus tuli etuajassa. Hain äsken myös langat, 5 kerää hopeanharmaata Tenneseetä. Täytyy sanoa, että halvaksi tulee mekko, jos nuo kerät riittää. Ei kaupasta saisi mitään vastaavaa 19,50 eurolla.

Kuten huomaatte, olen äärimmäisen tylsä ja teen mekon samanvärisestä langasta kuin ohjeessa. Mutta minkä sille voi, mekko on niin <3 kaikessa kokonaisuudessaan, etten halua muuttaa mitään. Hetken pohdin kyllä muitakin värejä. Mustaa en kuitenkaan valinnut siksi, että mulla on jo niin paljon mustia mekkoja. Valkoinen ei jotenkin tuntunut oikealta (lopputuloksesta olisi voinut tulla liian söpöilevä ja babydoll), beigestä en tykkää ja kaikki kirkkaat värit oli liian kirkkaita. Harmaa on sopivan ajaton ja tyylikäs, se myös sopii melkein kaikkien muiden värien kanssa.

Toivottavasti tänään ehtisin vääntää vielä mallitilkun. Olen hieman huolestunut siitä, että saanko koon oikein (Tennessee ei ole ihan samanpaksuista kuin ohjeen Patons Grace). Mittailin nimittäin eilen ja totesin olevani xs/s:n ylärajoilla, m vaikutti kuitenkin liian isolta. Pitää varmaan jo aloittaa henkinen valmistautuminen kaikkiin tuleviin purkaussessioihin, jotka joudun vielä käydä läpi yrittäessäni saada kokoa oikein. Huoh.

Tule jo!

2009-06-01T22:56:00.004+03:00

Rakastuin jo jokusen aikaa sitten Ravelryssä yhteen aivan ihanaan virkattuun mekkoon. Ohjeen sisältävä lehti oli kuitenkin työn ja tuskan takana löytää, koska sitä myi vain pari jenkkiläistä nettifirmaa, joiden minimitilaus oli 60$ + järkyttävät postikulut päälle. Laitoin Ravelryssä kuitenkin kyselyn ohjeesta, ja eräs ystävällinen ja ihana sielu vinkkasikin paikan, josta sen sai tilattua hintaan 12 $. Laitoin heti tietenkin visan vinkumaan, ja nyt tuo ihanuuden paperiversion on tulossa luokseni! Toivottavasti hyvin pian! Tahtoo jo aloittaa sen!

Väliprojektina aloin virkata vauvan tossuja, mikä on ihan absurdia. Ei, minulla ei todellakaan ole vielä vauvakuumetta eikä kukaan ystävänikään ole raskaana. Tai ainakaan vielä, yksi ystäväni on kyllä vauvantekopuuhissa. Noh, ainakaan kukaan ei ainakaan voi väittää, ettenkö olisi hyvissä ajoin liikkeellä:) Oikeasti tossujen takana oli nerokas ideani päästä eroon yhdestä epämääräisestä lankakerästä, että voin ostaa lisää epämääräisiä lankakeriä. Ja tuosta vaaleasta keltaisesta tuli heti mieleen vauvat.

Vähän kyllä arveluttaa, että minkälaiselle jättiläisvauvalle tossut on tarkoitettu, koska ohjeessa sanotaan niiden olevan alle 1-vuotiaiden kokoa, mutta minusta ne näyttävät olevan vähintäänkin 2 vuoden ikäisten kokoa. Haluaisin sanoa, ettei se voi johtua ainakaan siitä, ettenkö olisi tehnyt kaikkea ohjeen mukaan, mutta en voi. Niin yksinkertainen kuin ohje onkin, niin siitä on saatu paikoin varsin kryptinen. Lempikohtani on ehdottomasti tämä: "virkkaa edestakaisin niin, että virkkaat aina krs:n lopussa ps:n pitkän s:n seuraavaan s:aan". Siis WHAT? Mikä pitkä s?! Pitkä sivu? Pitkä silmukka? Koko lause on oikea epämääräisyyden multihuipentuma, sanon minä. Ei ilmeisesti auta kuin purkaa ja keksiä uusia tulkintoja ohjeelle. Ehkä tossut sitten alkaa muistuttaa enemmän tossuja kuin pieniä veneitä.

Iltakävelyllä

2009-05-26T19:45:00.009+03:00

Edellispäivänä se vihdoin tapahtui. Nimittäin se, että muistin ottaa iltakävelylle mukaan kameran. Tällaisia hetkiä Vaasan kauneudesta ikuistui digimuotoon. Ja huom. kerrankin kuvankäsittelyksi riitti pelkkä kontrastien säätö, edes värejä ei tarvinnut rukkailla kun ne oli niin kauniit jo valmiiksi.

Toivottavasti noita vanhoja siiloja ei pureta ikinä. Minun mielestäni ne ovat yksi kauneimmista Vaasan rakennuksista. Samoin kuin Åbo Akademin rakennus ja yliopiston alue. Vanhoissa tehdasrakennuksissa on kyllä jotain valtavan viehättävää, varsinkin punatiilisissä sellaisissa.

Hienon neidin hienostuneet hansikkaat

2009-05-21T10:58:00.006+03:00

Hienostelu alkakoon! Tässä pitäisi nyt päästä vaikka teekutsuille, koska täydelliset hienon neidin hienostuneet hansikkaani ovat valmiina käyttöön. Ne ovat söpöt, hienot ja hieman hupaisat. Saavat hymyilemään. Ja tietenkin ne istuvat pikku kätösiini kuin ne olisi tehty niille, koska ne ON oikeasti tehty niille. Ohjetta pienempi koukku ja ohuempi lanka oli kyllä hyvä veto.

Malli: # 61 Ihanat-käsineet (Novita kevät 2008)
Lanka: Anchor Freccia virkkauslanka (Halvin ja pienin kerä mitä Anttilasta löytyi)
Kulutus: Vajaa 50g
Virkkuukoukku: 1,50 mm

Malli ei loppujen lopuksi ollut vaikea, kunhan ohjetta seurasi sokeasti eikä ajatellut sitä, mikä on loogista ja mikä ei. Aikamoista näpertelyähän koko homma oli, mutta jos näpertelystä tykkää (niin kuin minä), niin tämä projekti on juuri oikea.

Tässä vielä lisää kuvia. Kuvausasennot ovat täsmälleen samat kuin Novitan lehdessä, mutta en keksinyt parempiakaan...

Hansikkaiden lisäksi olen haaveillut sellaisesta keimailevasta pikkupäähineestä. Tiedättekö, sellaisesta, joka kiinnitetään toiselle puolelle päätä ja jossa on rusetteja ja tylliä, ja joka flirttailevasti laskeutuu otsalle tai silmille. Vähän niin kuin tähän, tähän tai tähän tyyliin. Itse asiassa Lontoossa ollessani hipelöin sellaista yhdessä vintage second hand -liikeessä, mutta jätin ostamatta.

Syitä epäröintiin:
1) Missä oikeasti pidän sellaista. Pitäisi olla tiedossa jotkut todella juhlavat juhlat, sillä luulen, ettei mulla kuitenkaan riitä pokkaa iskeä sellaista päähäni baariin mennessä. Toisaalta eihän se haittaa, vaikka se jäisikin kaappiin käyttämättömänä. Voisin kuitenkin hipelöidä sitä aina välillä ja hienostella sillä kotona ja laittaa sen päähäni vaikka siksi aikaa, kun katson telkkaria.
2) Silmälasit. Jotenkin musta tuntuu, että haaveilemani kaltainen päähine ei sovi silmälasien kanssa. Ja minähän en silmälaseistani luovu. Rakastan niitä enkä osaa olla niitä ilman, ne ovat kuin osa minua. Täytyisi siis keksiä jokin keino yhdistää silmälasit ja päähine. Ehkä pitää tyytyä päähineeseen, jonka tyllit ei tule silmille.

Kuvailemani kaltaisen hiushärpättimen/päähineen tekeminen ei varmaan voi olla kovin vaikeaa. Mustaa tylliä mulla jo on, joten pitäisi vain löytää joku kiva hiuskoriste tai rintaneula, johon sitä tylliä yhdistää. Se taitaakin olla yksi seuraavista projekteistani...

Logiikkaa ja lupaavia löytöjä

2009-05-11T15:28:00.001+03:00

Hienosteluhansikkaani ovat hyvässä vauhdissa. Valitsin langaksi valkoisen Anchorin virkkauslangan (koukulle 1,25mm-1,50mm) ja koukuksi 1,50 millisen. Mallissa oli paksumpi lanka ja suurempi koukku, mutta pienempi koukku oli minun kätösilleni hyvä valinta, koska hanksikkaista vaikuttaa kooltaa tulevan juuri hyvät. Peukalokiilaa jouduin tosin suurentaa parilla silmukalla, mutta muuten saa tehdä ohjeen mukaan.

Ohje ei ole mikään maailman helpoin seurata, se kun ei mene ihan niin kuin loogisesti ajattelisi. Suurin ongelma minulla on ollut kerrosten laskemisessa, tai oikeastaan siinä, että mikä lasketaan ensimmäiseksi kaarteeksi ja mikä ei. Minun logiikallani joka kerros loppuisi siihen, kun vastaan tulee kerroksen eka kaarre. Edellisen kerroksen ensimmäiseen kaarteeseen tehty kaarre laskettaisiin siis jo seuraavan kerroksen ensimmäiseksi kaarteeksi. Ohje ei kuitenkaan logiikastani välitä, ja jouduinkin purkaa ensimmäiset 8 kierrosta kolmeen kertaan ennen kuin tajusin, että välillä ohjeessa lasketaan kerroksen ensimmäiseen kaarteeseen tehty silmukka kerroksen viimeiseksi ja välillä seuraavan kerroksen ensimmäiseksi.

Hakaneula onkin välttämättömyys, jos haluaa pysyä ohjeissa mukana kaikesta niiden mielivaltaisuudesta huolimatta. Laskemista pitää myös harrastaa ahkerasti: jos ohjeessa sanotaan, että toista ** 13 kertaa, niin siihen pitää myös sokeasti luottaa ja toistaa se 13 kertaa. Se onkin helpommin sanottu kun tehty, sillä hyvin usein ohjeista löytyy virheitä, joista selviää nimenomaan sitä omaa logiikkaa noudattamalla.

Kävin tänään myös pikaisesti kirpputorilla. On mahtavaa, että Vaasankin keskustaan on vihdoin saatu pöydänvuokraus -periaatteella toimiva kirpputori, jossa voi ohimennen piipahtaa ilman että pitää aina erikseen lähteä "kirpparikierrokselle". Me likes that! Kyseiseltä Wasa City -kirppikseltä on myös tähän mennessä tullut tehtyä muutamia erinomaisia löytöjä, tänään löysin ihanat viininpunaiset kengät 3 eurolla ja valkoisen pikkulaukun 2 eurolla. Tiesittekö muuten, että laukut on vähän niin kuin mekot: niitä ei koskaan voi olla liikaa. Tosin tänään en noudattanut kuin puolittain kyseistä elämänfilosofiaani, sillä jätin ostamatta yhden H&M:n mustan trikoomekon. 5 euroa tuntui liian kalliilta hinnalta. Yleensäkään mua harvoin huvittaa ostaa mitään H&M:n retkuja kirpputoreilta, kun niitä myydään usein samalla hinnalla alennusmyynneissä. Jos jotkut vaatteet onkin ylihinnoiteltuja kirppareilla, niin ne on juuri H&M:n vaatteet. Hipelöimäni musta trikoomekko oli maksanut alunperin varmaan 9,90 euroa.

Kengät olivat kuitenkin huippulöytö, ne nimittäin näyttävät käyttämättömiltä, sopivat täydellisesti ja ovat vielä mukavatkin jalassa! Niin ja sitten ne on vielä nätit ja söpötkin:)

Ostan harvoin kirpputoreilta kenkiä, mutta pitäisi ehkä useammin. Varsinkin korkokenkiä. Himoitsen niitä aina kenkäkaupoissa, mutta koska en osaa kävellä korkokengillä ja koska jalkani tekevät kuolemaa yleensä jo 10 metrin koroilla kipittelyn jälkeen, tuntuu tuhlaukselta ostaa niitä. Halvat kirpputorikengät olisivat vastaus ongelmaani, sillä voisin kipitellä niillä sen 10 metriä ilman huonoa omatuntoa siitä, että olen maksanut kengistäni maltaita ja käytän niitä kuitenkin niin vähän. Kirpparikengät siis tästedes tarkempaan syyniin!

Juhlan tuntua

2009-05-08T10:13:00.000+03:00

Keeppi valmis! Olen tyytyväinen, että kaiken pähkäilyn jälkeen valitsin fuksianpunaisen värin, se näyttää tosi hyvältä mustan kanssa. Myös lanka itsessään oli mukava uusi tuttavuus, mitähän muuta siitä voisi tehdä. Ehkä jonkun boleron vaikka.

Keepin tiedot:

Malli: Chanson En Crochet (by Mari Lynn Patrick)
Lanka: Marks & Kattens Bomull (50% puuvillaa ja 50% villaa, huippuyhdistelmä!)
Kulutus: n. 175 g eli 3 ja 1/2 kerää
Koukku: 6 mm

Malli oli äärimmäisen koukuttava kaikessa vaihtelevuudessaan ja haastavuudessaan. Ja haastavuudella en tarkoita vaikeutta, vaan sitä että ohjetta piti seurata tosi tarkasti tai kaikki laskelmat meni ihan pieleen. Omasta keepistäni tuli aika lailla samankokoinen kuin mallissa sanottiinkin, korkeus tosin oli vähän matalampi ja kaula-aukko vähän isompi. Olen ilmeisesti sitten vaan niin pienikokoinen ihminen, että lopputulos tuntuu hitusen liian isolta. Kaikki oli hyvin siihen asti kunnes höyrytin työn, sellaisena epämääräisenä möykkynä kun koko oli juuri oikea. Höyrytyksen jälkeen keeppi kuitenkin suoristui vähän liikaa, ja nyt pohdin, että mitä tapahtuisi jos iskisin sen pesukoneeseen kutistumaan. Ehkä äiti osaa kertoa, kun menen viikonloppuna käymään kotiin. Äidit kun tietää kaiken:)

Olisi muuten kiva tietää, että olenko ihan harhateillä hyöryttäessäni kaikki työni silitysraudalla (silitän ne siis kostean liinan läpi höyryt täysillä). En ole koskaan edes kokeillut "oikeaoppista" viimeistelytapaa: kaikki se kostuttaminen ja lakanan sisään kääriminen ja ties mikä nuppineuloilla venyttäminen kuulostaa aivan liian vaivalloiselta näin laiskasta ihmisestä, varsinkin kun silitysraudalla tulee valmista viidessä minuutissa ja sillä voi vielä keskittyä yksityiskohtiinkin. Tosin silittällä voi vahingossa litistää työtä liikaakin, jolloin lopputuloksesta tulee vähintäänkin surullinen näky. Tiedättekö, semmonen lirpates, vai mikä se sana nyt on.

Minun keeppini ei kuitenkaan mikään lirpates ole, tässä todisteeksi lisää kuvia:

Nyt kun keepistä on selvitty niin seuraava projektini on Novitan kevät 2008 lehdestä löytyvät virkatut pitsihansikkaat. Sen jälkeen pitäisikin kesän juhlavaatetus olla kunnossa: on keeppi (ja hattarahuivi), jonka voi heittää harteille ja hansikkaat, joilla voi hienostella. Tosin hansikkaathan ei ole vielä ajatusta pidemmällä, joten mitä vaan voi tapahtua. Ohje ei näyttänyt maailman helpoimmalta, ja taidan vaikeuttaa hommaa vielä sillä, että valitsen ohuemman langan ja pienemmän koukun kuin ohjeessa. Ihan vain siksi että lopputulos olisi mahdollisimman siro (eihän semmosilla puutarhanskoilla olisi kiva hienostella). Suhtaudun myös skeptisesti hansikkaiden kokoon. Takuuvarmasti niistä tulisi ohjeen mukaan tehtynä liian isot, mulla kun on toooosi pienet kädet, joille kaupan hanskat on aina liian isoja. Nih.

Alusta aloittamisen riemua

2009-05-04T18:48:00.000+03:00

Viimeisin viikko on ollut aika lailla hiljaiseloa kaiken kanssa (johtuisiko vapusta..). Sain jo keeppini hyvään vauhtiin, mutta lauantaina aloin jahkailemaan, josko siitä kuitenkin tulee liian leveä. Mallitilkku nimittäin ei pitänyt ihan paikkaansa, joten menin vähän lisäilemään silmukoita omiin nimiini. Aloitin siis koko homman alusta. Päätän sitten jossain vaiheessa, että kumpi versio joutaa purettavaksi.

Malli on kyllä huippuhauska, ei pääse tylsistymään kun joka kierroksella tehdään jotain erilaista. Tosin tämä voi olla rasittavaakin, kuten huomasin eilen kun yritin katsoa televisiota samalla. Sain taas aloittaa Versio 2:n melkein alusta huomatessani kivoja pikku virheitä siellä sun täällä.

Parit korvakorut sentään ovat valmistuneet. Yhdet mustat ja yhdet renkaat. Molempiin löytyy ohjeet Sara Schwittekin kirjasta Perfect Match - Earring Designs for Every Occasion. Kyseisestä kirjasta löytyy muuten niin monta ihanaa ja luovaa ohjetta, että suosittelen sitä kaikille!

Näissä mustissa korvakoruissa on käytetty 0,6 mm hopeoitua metallilankaa ja tavallisia lasihelmiä. Keskimmäisiin rinkuloihin minulla ei ollut sopivia helmiä liimattavaksi, joten väritin keskustat maalitussilla mustaksi. Toimii se niinkin, ja ihan hyvältä näyttää :)

Renkaat eivät onnistuneet ihan täydellisesti, vaikka niistä ihan hauskat tulikin. Helmet olisivat saaneet olla vähän pienempiä ja lasisia, muovihelmet kun antavat aina vähän halvan vaikutelman. Eiköhän näitä kuitenkin jossain vaiheessa tule käytettyä. Renkaiden metallilanka on muuten 0,8 mm ja helmien kieputukseen käytetty lanka 0,6 mm.

Armelias musta

2009-04-26T21:02:00.000+03:00

Piponi valmistui ja siitä tuli kiva! Ehdin jo toivoa, että olisin päässyt yhdestä lankakerästä eroon, mutta ei. Yritin kyllä kaikkeni: langan lähetessä loppuaan kavensin ja kavensin kuin hullu, mutta lopputuloksen muistuttaessa enemmän kalottia kun pipoa jouduin tunnustaa tappioni ja hakea uuden kerän neljää viimeistä kierrosta ja tupsua varten. Jotain tämä kavennusruljanssi kuitenkin opetti, nimittäin sen, että ei kannata kaventaa joka kierroksella jos haluaa sen pipon mahtuvan vielä päähänkin...

Piponi pelastukseksi osoittautui musta väri, se niin armeliaasti häivyttää kaikki virheet. Tosin kuten kuvista näkyy, niin sivusaumoille en voinut mitään. Rumat mitkä rumat, mutta syytän niistä sukkapuikkoja. Seuraava pipo tehdään pyöröpuikoilla.

Kaikista pienistä epäkohdista huolimatta olen tosi tyytyväinen lopputulokseen. Sopii päähän kuin valettu, on tarpeeksi löysä ja näyttääkin vielä hyvältä. Tupsu on aivan ihana, olen jo pitkään halunnut tupsullisen pipon ja nyt sen sain. Tupsut on kivoja! Napit ovat myöskin kivat. Nyt vain ensi talvea odottelemaan. Kaikesta huolimatta nimittäin toivon, että takatalvi ei enää iske ja että en enää tarvitse pipoa lämmittämään.

Jos joku muuten pipon tarkempia tietoja kaipaa, niin lanka on Maijaa ja puikot oli 3,5 mm sukkapuikot. Malli on oma.

Seuraava projektini tulee olemaan virkattu keeppi, ohje löytyy Ravelrysta. Mulla on kuitenkin suuria vaikeuksia valita langan väri, joko se on alla olevan kuvan kirkas pinkki (vai mikä tuon värin nimi nyt on) tai vihertävä.

Tuo vihreä on ihana epätasaisen värjäysefektin takia. Ongelma on kuitenkin se, että se on vähän liian paksua. Oli kaupassa vielä sellaista haalean keltaista Novitan Samos Lollipoppiakin, ehkä päädyn vielä siihen. Tai sitten teen saman keepin kolmena eri värisenä, niin ei tarvitse valita.